Tuntemattomien ihmisten viestitulvassa herännyttä seksuaalisen itsetoteuttamisen ja -määrittämisen vaikeudessa

Viime aikoina olen häkeltynyt minulle tuntemattomien ihmisten huolesta liittyen minun seksielämääni. Olen saanut erilaisia viestejä liittyen siihen kuinka puutteessa olen ja minkä väristä mulukkua minun tulisi saada tai saan.

Olen tottunut keskustelemaan omista, henkilökohtaisistakin asioista melko avoimesti ja laajasti. Nyt kuitenkin koen, että yhteydenotot eivät ole keskustelua vaan halua loukata ja satuttaa minua ja perhettäni.

Tilanteet kun menevät esimerkiksi siten, että saan messanger-viestitulvan, jossa kerrotaan, että olen ruma, oksettava ja inhottava ja miksen ymmärrä, että muualtakin voi saada mulkkua kuin lakupekalta ja kirjoittaja estää vastaamisen eli käy oksentamassa muttei anna tilaisuutta reagoida takaisin. Tai toisena vaihtoehtona on, että minusta kirjoitetaan jossain ryhmässä, johon en pääse vastaamaan ellen itsekin liity ryhmään. Minulla ei kuitenkaan tähän asti ole ollut halua liittyä itselleni vieraalla ja epämiellyttävällä agendalla nimettyyn ryhmään.

Kuinka pääsisin kertomaan huolestuneille kansalaisille, että kiitos huolesta, seksielämäni on tyydyttävää ja kunnossa. Se, että minua ihmisenä, seksuaalisuuttani, ulkonäköäni tai toimintaani kritisoidaan ja haukutaan, ei kyllä näissä tilanteissa paranna oloani ihmisenä. Minun on vaikea tunnistaa näitä tuntemattomia kirjoittajia minusta välittäviksi lähimmäisiksi, jotka haluaisivat minun ja perheeni parasta. Useinhan noiden viestitulvien taustalla kun sanotaan olevan halu suojella suomalaista naista.

Samaan aikaan tämän viestittelyn aikana osallistun tälle kurssille, jossa pohditaan sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksiä koulussa ja oppilaitoksissa. Koen, että itseni ja muiden on tärkeää oppia tätä teemaa niin tietoasiana kuin sitten samalla pohtia asiaa henkilökohtaisella tasolla. 

Nyt kun saan seksuaalisväritteisiä vihaisia viestejä, palaan väkisinkin mielessäni aikaan kun olin teini ja kouluhistoriassani oli aika, jolloin luokan pojat pitivät oikeutenaan nipistää rinnasta tai lähmiä epämiellyttävällä tavalla. Niinä hetkinä olisin kaivannut kouluun aikuista, joka olisi asettanut tuolle kiusaamiselle rajoja, jotain aikuista, joka olisi ollut riittävän tietoinen näkemään asian ja puuttumaan ja käymään keskustelua meidän koululaisten kanssa ja asettanut turvallisia rajoja omana itsenään olemiselle. 

Nyt koulutettuna aikuisena naisena olen onnekseni oppinut laittamaan kouluaikaiset kokemukset omaan sijaansa elämäni historiassa ja olen löytänyt itselleni hyvän ja onnea tuottavan tavan toteuttaa itseäni naisena, seksuaalisena naisena. Tällä polulla minua ovat auttaneet lukuisat ihmiset, osa heistä asiasta tietäen ja osa tietämättään.

2017 Suomen seksuaalisväritteisen vihaisen puheen keskellä huomaankin miettiväni samaa kysymystä kuin teininä. Kuka voi puuttua, kuka asettaa rajoja ja kuka voi auttaa ihmisiä olemaan rauhassa seksuaalisuuden kanssa?

Osaltamme me kurssilaiset olemme toivottavasti niitä, jotka luovat ympärilleen kasvatuksessa ja koulutuksessa tilaa, jossa saa turvassa kasvaa niin sukupuolelta kuin seksuaalisuudelta eheämmäksi omaksi itsekseen.

Suostumus on kaiken a ja o

 Ensimmäisen modulin keskeisimpiin asioihin kuuluivat seksuaalioikeudet ja suostumus. Pidin aiheesta myös oppitunnin ysiluokkalaisilleni. Oppilaat saivat aluksi keskustella arpomissani ryhmissä ihmisoikeuksista ja sitten tutustuimme seksuaalioikeuksien julistukseen Sexpon sivulla. Keskityin erityisesti suostumuksen käsitteeseen.


Seuraavaksi ryhmät saivat keskustellakseen erilaisia tilanteita, jotka kaikki liittyivät jotenkin itsemääräämisoikeuteen ja suostumukseen. Pienen ryhmäkohtaisen keskustelun jälkeen kokosin aina koko luokalta ajatuksia suullisesti.

Tässä joitakin esimerkkitapauksia:

Erään koulun ekaluokkalaisilla on sääntö, että jos he riitelevät keskenään, asian selvittämisen jälkeen heidän pitää halata toisiaan. Pohdi asiaa suostumuksen näkökulmasta.

Bileissä yksi tyyppi on kova kähmimään muita juhlijoita. Kun muut moittivat häntä jälkikäteen, hän antaa selitykseksi humalatilan. Mitä ajattelet tästä selityksestä?

16-vuotiaalla tytöllä on ollut yhden illan seksisuhde 20-vuotiaan miehen kanssa. Tyttö on ollut kyseisenä iltana humalassa ja pitämässä hauskaa. Pohdi suostumusta tällaisessa tilanteessa.

Oppilaat pohtivat tilanteita todella kypsästi ja monipuolisesti. Aihetta pidettiin tärkeänä ja ajankohtaisena. Lopuksi katsomamme teenjuomisesta ja vähän muustakin kertova video jäi varmasti kaikkien mieleen!

MODUULI I: oman seksuaalisuuden pohdinta - avain onnistuneisiin kohtaamisiin

Yhdenvertainen seksuaalikasvatus -koulutuksen ensimmäinen moduuli herätti osallistujissa - ja myös järjestäjissä - paljon ajatuksia. Käyttäytymiseemme ja asenteisiimme (ja myös antamaamme opetukseen) vaikuttaa paljon se, millaisen mallin olemme saaneet kotoa, koulusta, ympäristöstä ja mediasta.

Moduulin aikana kävimme läpi mm. seuraavia materiaaleja, joista voi olla hyötyä sinullekin opetustyössä:

VERKOSSA

• Väestöliitto: Seksuaalioikeudet koulussa
• Maailman seksuaaliterveysjärjestön Seksuaalioikeuksien julistus
• Tommi Paalanen (väitöskirja, 2014): Vapaus ja seksuaalisuus. Tutkielmia liberaalista etiikasta

-Kristiina/HY+

Pohdintaa 1-4

Pohdintaa 4

Minun organisaationi seksuaalikasvatuksen toteuttajana

Minulla ei ole organisaatiota mutta toivottavasti tulevaisuudessa on joku vapaan sivistyön oppilaitos. Esim. Helsingin työväenopistossa ei ole mitään tähän liittyvää koulutusta työntekijöille / kurssia asiakkaille.

Tavoitteenani on edistää ja kehittää Helsingin työväenopiston kurssitarjontaa suunnittelemalla työväenopistolle kurssi, missä käsitellään seksuaalisuutta laajasti.

Pohdintaa 3

Seksuaalisuuden hyvinvoinnin toteuttamisen haasteet

Sivusimme jonkin verran maahanmuuttajien seksuaalikasvatusta, mutta kieltämättä en ollut vakuuttunut, että tähän on asetettu tarpeeksi varoja. Jotenkin jäi sellainen kuva, että on aika sattumaa kuka seksuaalikasvatusta (tuskin menee sillä nimellä) turvapaikanhakijoille/ maahanmuuttajille antaa, jos antaa ollenkaan. Alueelliset erot saattavat olla huomattavat.

Itse olen joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi Helsingin keskustassa vuosi sitten. Minä osaan pitää huolta itsestäni, mutta entäs nuoret?

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005204671.html

Miten tästä puhutaan nuorille koulussa? Puhutaanko? 

Tämän asian kiihkoton ja asiallinen hoitaminen tulee säästämään todella paljon rahaa tulevaisuudessa.
 

 Pohdintaa 2

Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus

Mielenkiintoinen kirjoitus:

http://yle.fi/uutiset/3-9483267


Tilasin juuri Setalta Opitaan yhdessä! Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus - opas opettajalle. Erittäin kattava opas, suosittelen!


Pohdintaa 1

Oman seksuaalisuuden pohdinta – avain onnistuneisiin kohtaamisiin

Tässä se kirjoittamani essee:

Osaamiserot ja sukupuoli

 Uusimpien tutkimusten ilmestyttyä saimme taas lukea kuinka pojat ”jäävät jälkeen” tytöistä. Suomessa sukupuolten väliset osaamiserot ovat, PISA 2015 -tutkimuksen mukaan, OECD-maiden suurimmat. Tieto esimerkiksi siitä, että erot sosiaalisessa ja kulttuurisessa taustassa ovat suurempia kuin sukupuolten välillä, ei vähennä huolestuneita puheenvuoroja. Huolestuminen poikien pärjäämisestä näyttää myös jättävän huonosti menestyvät tytöt paitsioon.

 Syitä tälle on tietenkin monia. Esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen kielentuntemuksen ja kirjoittamisen arvosanassa tyttöjen arvosana painoi enemmän kuin poikien arvosana, kun tarkastellaan oppimistuloksia. Tämän perusteella annettujen arvosanojen perusteita tulisi tarkastella kriittisesti. [1] 

 Syitä on etsitty myös koulun käytännöistä ja pedagogiikasta. Kilpailua ja raakaa tietoa korostava koulumaailma näyttäytyy edelleen joltain osin maskuliinisena. Yhä edelleen osa oppimateriaaleista heijastaa enemmän miesten ja poikien kuin naisten ja tyttöjen maailmaa. Huomionarvoista on, että opettajan sukupuolen merkityksen vähäisyydestä suhteessa oppimistulokseen saadaan yhä enemmän näyttöä. Toivottavasti tämä hiljentää ne äänet, jotka väittävät esimerkiksi, että naisopettajat olisivat jollain tavalla haitaksi poikien oppimiselle.

 Koulumenestyksestä uutisoitaessa näyttää olevan vallalla ajatus siitä, että tyttöjen koulumenestys olisi jotain uhkaavaa. Poikien jälkeen jääminen koetaan ongelmallisena, koska tytöt "jyräävät pojat", "valtaavat lukiot", "rynnivät yliopistoihin" ja "tulvivat tutkijakoulutukseen". [2] Median käyttämä kieli heijastelee mielestäni joidenkin huolta miesten aseman heikkenemisestä.

 Koulutuksessa itsessään on rakenteellisia tekijöitä, jotka tukevat miesten jatkokoulutukseen pääsyä keskimäärin naisia heikommista koulusaavutuksista huolimatta. Tämä näkyy myös Karvin tutkimuksessa, missä todetaan, että pojat luottavat osaamiseensa yleensä ottaen enemmän kuin tytöt. [3] (Erityisesti) naisten kokema huijarisyndrooma näyttää olevan läsnä jo peruskoulussa. Yhteiskunnan rakenteiden takia koulutus on naiselle erilainen resurssi kuin miehelle, sillä nainen, jolla on heikko koulumenestys, on suuremmassa vaarassa pudota väliin kuin heikosti koulutettu mies. Ikuisongelmana on myös se, että naisten korkea koulutustaso ei korreloi palkkauksen suuruuden kanssa. [4]

 Olipa syy sukupuolten välisille eroille mikä tahansa, nyt on korkea aika päästä eroon arvioinnin sukupuolittuneesta tarkastelusta. Yksinkertaistetut olettamukset tyttöjen ja poikien ominaisuuksista, menestymisen mahdollisuuksista ja eduista toisilleen vastakkaisina eivät edistä kenenkään asiaa. Sukupuolen sijaan tulee keskittyä yksilöön ja näen Opetushallituksen julkaiseman Tasa-arvo on taitolaji -oppaan (2015) askeleena kohti tätä ja sitä kautta kohti tasa-arvoisempaa arviointia.

Lähteet

Harjunen, E. ja Rautopuro J. (2015) Kielenkäytön ajattelua ja ajattelun kielentämistä, Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa 2014: keskiössä kielentuntemus ja kirjoittaminen. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus – Karvi julkaisut: Helsinki.

Lahelma, E. (2009) Tytöt, pojat ja keskustelu koulumenestyksestä. Hanna Ojala, Tarja Palmu & Jaana Saarinen (toim) Sukupuoli ja toimijuus koulutuksessa, Vastapaino: Tampere.

Lappalainen, H-P. (2011) Sen edestään löytää. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulokset perusopetuksen päättövaiheessa. Opetushallitus.

---

[1] Lappalainen 2011 (85-92).

[2] Lahelma 2009 (136-156).

[3] Harjunen & Rautopuro 2015 (165).

[4] Lahelma, 2009 (136-156).

2. moduulin ajatuksia

Marita Karvisen luento oli tosi hyvä. Mietin myös tätä vähemmistöstressiasiaa ja vähän siihen liittyen ”valtavirtastressiä” – kohtaamisia, kun vähemmistöön kuuluva ja ”enemmistöä” edustava ovat molemmat jo valmiiksi hieman varuillaan, toinen valmiina loukkaantumaan ja toinen paniikissa etsimässä oikeita sanoja. Että ihmisiähän tässä ollaan kaikki. Miten tärkeää on kohdatessa – ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa – keskustella siitä (puhun taas varhaiskasvatuksen näkökulmasta) minkälainen teidän perhe on ja miten nämä ja nämä asiat…”Normaaleissa heteroperheissäkin” on monenlaista vaihtelevuutta, on vaarallista olettaa yhtään mitään.

1. moduulin ajatuksia

Tarkastelen tätä aihepiiriä erityisesti varhaiskasvatuksen näkökulmasta, mutta toki kaikenikäisten ihmisten kanssa toimivien (opettajien ja kasvattajien) soisi ”katsovan peiliin” ja sinne omaan napaan omien asenteiden ja käsitysten penkomisen merkeissä. Silti erityisesti pienet lapset ovat aikuisten ”armoilla” näissä(kin) yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa. Ja oikeastaan kaikki, jotka ovat joutuneet luovuttamaan osan itsemääräämisoikeudestaan muiden käsiin.

Parempaan on menty varhaiskasvatuksenkin maailmassa, mutta paljon elää vielä vanhoja luutuneita käsityksiä. Ajoittain törmää esimerkiksi siihen, että joku aikuinen (varhaiskasvattaja tai huoltaja) ei vain ”hyväksy” moninaisuutta, vaan pitää tietyistä jaotteluista ja stereotypioista kiinni. Näihin on tärkeää pysähtyä, me varhaiskasvattajat olemme kuitenkin lasta varten. Iso osa identiteetin ja eheäksi kasvamisen tukemisesta jää pois - koko pohja, jos lapsen ei anna kasvaa sellaiseksi kuin hän on.

Toisen jakson ajatuksia

Opintojen toisesta jaksosta jäi yhtenä päällimmäisistä asioista mieleeni vähemmistöstressi. Se tarkoittaa vähemmistöön kuuluvan ihmisen pelkoa syrjinnästä, leimaamisesta ja negatiivisesta suhtautumisesta. Esimerkiksi kielenkäyttöön huomiota kiinnittämällä voimme vähentää tätä stressiä. Varhaiskasvatuksessa voimme vaikkapa heti alkuun uuden lapsen tutustumiskäynnistä soitellessamme luoda hyvää ilmapiiriä kysymällä ensisijaiseksi merkityltä huoltajalta, tuleeko hän itsekseen vai onko tulossa myös muita, sen sijaan että oletamme Äidin ottavan Isän mukaan. Valmiin olettamisen ja lokeroinnin sijaan meidän kannattaa olla avoimin mielin.

Koen, että asiat meillä ovat melko hyvällä tolalla yhdenvertaisuuden suhteen, toisaalta taas meillä kasvattajilla on varmasti paljon sellaisia oletuksia ja käytäntöjä, joita ei tule huomanneeksikaan. Esimerkiksi sain itseni juuri kiinni miettimästä, kuuluuko lähipiiriini teini-ikäisiä tyttöjä, joita voisi kysyä lapsenvahdiksi. Miten voisin odottaa, että muutkin omaksuisivat yhdenvertaisuuteen tähtäävät asenteet ja ajatukset lähes tuosta vaan, kun itsekään vuosikausia näitä asioita mielessä pyöritelleenä en vielä handlaa hommaa? Askel kerrallaan mennään kuitenkin eteenpäin!