Miten paljon yhdenvertaisuuskasvatus vaatii meiltä?

Ammattikasvattajiin kohdistuu välillä melkoisia odotuksia. Pitäisi olla todella monen eri osa-alueen erityisasiantuntija, kuitenkin samaan aikaan näiden tietojen ja taitojen hankkimiseen ja päivittämiseen ei ole resursseja; ei aikaa eikä rahaa. Mitä voimme siis vaatia itseltämme ja työtovereiltamme, mikä on riittävän hyvää? Yhdenvertainen seksuaalikasvatus ja yhdenvertaisuuden toteuttaminen lasten päivähoidossa ovat siitä ihania aihepiirejä, että alkuun pääseminen ei vaadi meiltä mitään ylimääräistä. Esimerkiksi lapsen ja hänen perheensä kohtaaminen ainutlaatuisina yksilöinä, olettamatta asioita heidän puolestaan, itse asiassa helpottaa työtämme, kunhan vain maltamme pysähtyä kuuntelemaan. Yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen tavoitteet limittäytyvät yhteen lasten osallisuuden, tunnetaitojen ynnä muiden monille jo tuttujen aihepiirien kanssa. Siitä on hyvä jatkaa askel kerrallaan eteenpäin. Ei tarvitse silmänräpäyksessä osata kaikkea, aito kiinnostus ja halu toimia lasten parhaaksi riittää.

Ajatuksia toisesta moduulista

Erityisesti minua herätteli dokumentti Yhden vertainen vanhuus ja Ville Valkeamäen luennot. Ainakin kasvattajen pitäisi katsoa ko. dokumentti. Se avartaa näkökulmaa seksuaalisuuteen ja seksuaalikasvatukseen. Tulen hyödyntämään dokumenttia omassa opetuksessani.

Ville Valkamäen luennoilta jäi erityisesti mieleen se, miten hitaasti lait ovat muuttuneet esim. homojen osalta. Vain heterous on ollut sallittua ja muut seksuaali-identiteetit ovat olleet sairauksia vielä 80-luvulla. Sekin, että transsukupuolinen on tarvinnut luvan kastraatiolautakunnalta sukupuolen korjausleikkaukseen. Nämä lakimuutokset ja sairausluokitukset ovat vieraita nykynuorille. Minusta sitä pitää heille avata, jotta historian kautta saadaan ymmärrykselle pohjaa lisää. Villen luentomateriaalin pohjalta voisi luoda historiallisen kertomuksen esim. homoseksuaalin elämästä. Kertomuksen avulla asiasta tulisi mieleenpainuva.