Koko kurssi on ollut entisestään silmiä avaava ja niin paljon materiaalia sisältävä, että välillä on kärsitty vähän informaatioähkystäkin.
Varhaiskasvatuksen puolella toimiessani pidän yhdenvertaisuus- ja seksuaalikasvatusta erittäin tärkeänä, ovathan varhaiset vuodet ihmisen kehityksen kannalta erittäin tärkeitä. Omalta kohdalta ja monen ystävän kohdalta keskustelujen perusteella voi sanoa, että myöhemmin on työlästä korjata niitä "vinoumia", joita varhaislapsuudessa sinällään hyvää tarkoittavalla kasvatuksella on saatu aikaan: huonoa itsetuntoa, häpeää jne. Työsarkaa on jo takana, varmasti vielä edessäkin.
Olen viime aikoina ollut tosi surullinen keskustelusta, mitä yhdenvertaisuudesta vaikka mediassa käydään "tavallisten ihmisten" suulla. Tarpeetonta vastakkainasettelua, tahallista "ymmärtämättömyyttä". Laajemmassa mittakaavassa mietin, mitä vaikka maailmalle tekisi se, että naisten asema paranisi ja naiset alkaisivat itsekin kunnioittaa itseään. Minulla on ystävä, jolla on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Jatkuvasti hän puheissaan alentaa pientä tytärtään, pelkästään sillä argumentilla, että tämä on tyttö. Nainen itsekin, en voi käsittää! Paljon on tehtävää.
Varhaiskasvattajana koen omankin roolini suureksi. Paitsi käytännön työssä, myös asenteiden välittämisessä koteihin, yhtenä viestin viejänä. Muutos on hidasta, mutta toivottavasti sitä tapahtuu. Ja täytyy olla se "ikävä" joka huomauttaa joka kerta, kun jotakuta alennetaan tai ylennetään sukupuoleen liittyen. Ja huomioida myös omat puheensa ja tekonsa ja ennen kaikkea ajatuksensa.
Kiitos kurssista. Matka on alkanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti