Alkuun haluan jakaa tämän linkin, jonka aion (toivottavasti muistan) luetuttaa myös muutamalla "jääräpäisellä" kollegalla tulevaisuudessa:
http://geekgirls.fi/wp/blog/2017/05/11/matkani-pienen-ihmisoikeustaistelijan-aidiksi/
Linkin kirjoitukseen sisältyy oikeastaan kaikki olennainen. Kuinka emme aina ymmärrä tai tuputamme "hyvää hyvyyttämme" sellaisia malleja, joihin toinen voi oikeasti kokea tukehtuvansa. Huonommuuden ja arvottomuuden tunne ja "hukassa oleminen" ei kohenna kenenkään seksuaaliterveyttä. Jo pienikin lapsi voi kokea hyvin ristiriitaisia tunteita, kun ei "täytä normeja".
Minusta on kaksi aika hyvää nopeaa tsekkausta pitää mielessä, jos jokin asia vaikka lapsen kohdalla ("voiko se nyt pitää mekkoa vaikka on poika") huolestuttaa: 1) Mitä haittaa on siitä, oikeasti, jos pitää? 2) Jos et itse halua pitää mekkoa, älä pidä. Nämä pätee aika moneen ahdistuksen aiheeseen hieman muokattuna. Jos et halua, älä tee omalla kohdalla. Mutta muilta ei voi sillä perusteella kieltää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti