Siltä tuntuu juuri nyt. Ja tässä kohtaa kun kirjoitan
keskellä yötä ja viime tipalla ynnäten oppimaani tunne on siis pään sisäinen.
Mielessä pyörii sanat, termit, teemat, materiaalit, mahdollisuudet uusiin
informaatioähkyihin.
Itse olen saanut jälleen kokemuksen siitä kuinka monet
teemat ovat sellaisia, että ne on jollain tasolla käytävä kokonaisvaltaisesti
läpi, jotta niistä tulee tietoa, taitoa ja asennetta, jota voi myös opettajana
hyödyntää. Toki voisi opetella ulkoa termistön ja tekniikat mutta jollain
tasolla ajattelen, että se jättäisi näin suuren teeman vajavaiseksi.
Koen, että oppiakseni riittävän hyväksi sukupuolen ja
seksuaalisuuden moninaisuuden kasvattajaksi, opettajaksi, tiennäyttäjäksi,
oppimisen ohjaajaksi tai mitä uudenlaisen opettajuuden termiä käyttääkään, on
minun jollain tasolla suostuttava siihen, että teemat lävistävät minut. Se ei
tietenkään voi tarkoittaa, että olisinkin itse jossain kohtaa jotain muuta
sukupuolta tai seksuaalisuutta kuin olen vaan, että suostun avaamaan mieleni ja
miettimään missä kohtaa sielun sopukoita tai ruumiin kohtaa minulla nämä teemat
tuntuvat. Mikä tuntuu helpolta ja mieluisalta ja mikä sitten jostain syystä
haastavalta ja vaikealta.
Haluan siis tyytyväisenä kertoa, että olen kevään aikana
ollut sekaisin seksistä, sekaisin sukupuolista ja jatkan matkaa edelleen. Osaan
ehkä nyt varmemmin, taitavammin termein määritellä itse itseni. Osaan ehkä nyt
lempeämmin ja kysyvämmin pohtia toisten kanssa heidän olemistaan ja
toteuttamistaan. Osaan ehkä sallivammin katsoa toista kun kohtaamme elämän
toreilla ja turuilla. Toivon niin.
Ja kiitän kaikkia luennoitsijoita, Moodle-keskustelijoita,
kirjoittajia ja materiaalin vinkkaajia. Osa on vielä katsomatta, lukematta,
pohtimatta. Matka jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti