Uskalla mokata ja oppia siitä

Kurssi alkaa olla paketissa, viimeisessä moduulissa käsiteltiin omaa organisaatiota seksuaalikasvattajana. Toimin itse opettajana yläkoulussa ja erityisesti siellä tämän tehtävän paino tuntuu välillä raskaana. Nuoret kasvavat hurjaa vauhtia ja elävät aikamoisen tietomäärän keskellä. Osa siitä tiedosta on asiallista, osa ei. Aikamoisessa pyörityksessä olemme me aikuisetkin, kun jatkuvasti pitäisi olla kartalla muuttuvista termeistä ja lisääntyvästä tietomäärästä. 

Välillä se on pelottavaa ja jopa uuvuttavaa. Muistanko käyttää oikeita termejä? Osaanko ottaa kaikki huomioon, olla inklusiivinen? Näenkö mahdolliset puutteet oppimateriaalissani, voinko vaikuttaa niihin? 

Ja sitten jossain vaiheessa tulee se moka. Ei osaa kohdata oppilasta omana itsenään, möläyttää vahingossa jotain todella typerää. Mokan riski kannattaa kuitenkin ottaa, sillä siitä voi oppia ja nopealla reagoinnilla mokan korjata, liikkua eteenpäin. Seuraavalla kerralla muistaa. Mielestäni tärkeämpää on mokata, kuin olla yrittämättä.

Jotta opettajilla olisi mahdollisuus mokata, täytyy olla myös tietoa. Olisi hyvä, että kouluissa olisi ajantasaiset, yhteistyössä opettajien ja oppilaiden kanssa tehdyt tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ja opettajilla mahdollisuus koulutukseen. Ehkäpä se koulutus voisi olla pakollinenkin? Monilla on rautainen ammattitaito työssään, mutta uusien termien kanssa ei välttämättä olla sinuja, ajatellaan helposti että nämä seksuaaliasiat kuuluvat terveystietoon ja biologiaan eikä niistä niin tarvitse välittää matematiikassa tai historiassa. Oman osaamisen päivittäminen voisi kuitenkin parhaassa tapauksessa olla ovi johonkin uuteen: parempiin kohtaamisiin oppilaiden kanssa, uusiin ideoihin opetusmateriaalien kanssa, parempaan työilmapiiriin.

Tsemppiä meille kaikille opettajille ja kasvattajille tähän hommaan, jossa mokilta ei vältytä. Kevyenä aloituksena voi katsoa vaikka opastusvideon sateenkaari-ihmisen onnistuneeseen kohtaamiseen.