Seksuaaliterveyteen kuuluu se, että ihminen kokee olevansa
arvokas, kaunis ja ihana, sekä myös itsemääräämisoikeus. Näitä teemoja
pyöritellään varhaiskasvatuksessakin, tietysti, vaikka harva varmaan mieltää
niitä osaksi seksuaalikasvatusta. Mielenterveystaitoja myös, oli kyse
vammaisista tai vammattomista ihmisistä.
Olen miettinyt seksuaalisuuteen ja yhdenvertaisuuteen
liittyviä asioita viime aikoina tosi paljon ja taannoin törmäsin tutkimuksiin
(en nyt muista lähteitä, pahoittelut, veikkaisin että Hesarista olen lukenut),
jossa todettiin että jo 6-vuotiaat lapset mieltävät tiettyjä rooleja
voimakkaasti sukupuolen mukaan: johtajuus yhdistetään mieheen jne. Toisessa
yhteydessä oli tutkimuksella todettu, kuinka pätevät naiset alisuoriutuvat
tehtävissään miesseurassa. Tähän liittyen mietin esimerkiksi omaa työtäni ja
lasten tasavertaisen kasvattamisen tärkeyttä: haluammeko tytöille tätä? Pohdin
myös koulumenestystä mittaavia tuloksia, joiden suhteen jatkuvasti ollaan
huolissaan pojista (esim. lukutaito, myöhempi kouluttautuminen). Kuitenkin niiden
perusteella pojat ovat paljon tyytyväisempiä elämäänsä (vaikkakin huonommin
suoriutuvina) kuin (paremmin suoriutuvat) tytöt. Jokin tässä on vinossa. Kasvatammeko
tytöistä naisia, jotka kyllä pärjäävät, mutta potevat jatkuvaa huonommuutta ja
huijarisyndroomaa..? Tämä ahdistaa minua valtavasti, sitä enemmän, mitä enemmän
näen eläviä esimerkkejä käytännössä tällaisesta kasvatuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti