Jos on koskaan elätellyt sellaista ajatusta, että minähän kyllä olen niin taitava asettelemaan sanojani ja niin tavattoman tiedostava, niin ainakin itse palaan maan pinnalle joka ikinen kerta oppitunnilla. Luokassa on neljä suurta pöytää. Jos jossakin pöydässä alkaa kova pulina, luokittelen heti mielessäni, että tuolla nuo tytöt/pojat höpöttävät ja komennan käyttäen näitä sukupuolitettuja termejä, vaikka enhän minä oikeasti tiedä, miten he itsensä identifioivat. Totuttu tapa koulussa vain on jotenkin koko ajan jaotella tytöt/pojat. Tällä yritän myös peitellä sitä, kuinka huonosti nimet jäävätkään mieleeni.
Vähän parempi olen väistelemään hetero-oletusta. En oleta ihmisten seurustelevan vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, vaan käytän tyttö-/poikaystävä -sanojen sijaan seurustelukumppania tai "kenen kanssa se on" tms. Nuorisolehti Demi on ollut tällaisen inklusiivisen puhetavan edelläkävijä.
Väestöliiton napakka checklist Seksuaalioikeudet koulussa on lukemisen arvoinen. Itse printtasin sen hyvään talteen ja aion käydä läpi kynä kädessä: toteutuu, ei toteudu, toteutuu, ei toteudu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti