Jokaisella ihmisellä on seksuaalioikeudet

Moduulissa kolme käsittelimme kurssilla seksuaalisen hyvinvoinnin toteuttamisen haasteita. Näkökulmina tähän olivat esimerkiksi kulttuurien erot seksuaalikasvatuksessa tai ylipäätänsä seksuaalisuudessa ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten seksuaalisuus, lisäksi tutustuimme seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmaan. Olennaisinta tässä kokonaisuudessa kuitenkin on, että jokaisella ihmisellä on seksuaalisesta suuntautumisesta, mahdollisesta vammasta tai kulttuuritaustasta samat seksuaalioikeudet.

Toki moninaisuuden kanssa tulee ottaa huomioon myös jokaisen ihmisen omat rajoitteet. Mitä termejä ihminen käyttää oman kehonsa osista, millainen käytös on yleisesti hyväksyttävää ja kuinka paljon ihminen ymmärtää seksuaalisuudesta? Läsnä on kuitenkin oltava koko ajan kunnioitus toista ihmistä ja hänen kehoaan kohtaan ja neuvonta- ja ohjaustilanteessa on tärkeää kuunnella toista ihmistä eikä sanoittaa hänelle vain omia mielipiteitään.

Nuorten seksuaalikasvatus on tässäkin aiheessa avainasemassa. On hassua olettaa, että nuoret ymmärtäisivät muutaman oppitunnin aikana kaiken tarpeellisen seksuaalisuudesta, omastaan tai toisten. Olisikin tärkeää, että nuorille tarjottaisiin myös välineitä aiheen lisäkäsittelyyn. Mistä saa lisätietoa, minne voin soittaa tai mennä käymään, keneltä voin kysyä? Tässä olisi tärkeää myös muistaa ottaa huomioon kaikki sukupuolesta riippumatta.

Itse sain tästä moduulista lähinnä apua siihen, mitä en vielä tiedä. Siitä on onneksi hyvä lähteä opettelemaan esimerkiksi tutustumalla erilaisiin kulttuureihin ja lukemalla uutta seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmaa.

Kulttuuri ja sen historia

Nykyisin kun tieto liikkuu enemmän ja media vaikuttaa meihin joka päivä, niin se myös auttaa meitä katsomaan asioita eri kantilta. Huomaamme ulkopuolisin silmin asioita, joita emme ehkä uskalla vielä käsitellä läheistemme kohdalla. Näemme, että meidän tyttäremme tai poikamme, siskomme tai veljemme eivät ole ainoita, jotka kapinoivat kulttuuria vastaan. Mutta silti vielä nytkin tulee uutisia joissa kerrotaan että veli oli uhannut tappaa siskonsa, koska hän käy ulkona poikien kanssa. Vahva kulttuuritausta "oikeuttaa" toimimaan vanhoilla tavoilla vaikka olisitkin jo uudessa maassa, jossa naisen asema on erilainen. (http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001109083.html)

Haluaisin tietää mistä juontuuvat vanhat perinteet ja naisen asema. Minkälainen on ollut maan tilanne joskus kauan sitten ja miten se on vaikuttanut perinteiden kehittymiseen? Haluaisin ymmärtää mitä perinteellä suojellaan, miksi on aloitettu tekemään niin kuin nyt tehdään. Tämä helpottaisi keskustelua ja perustelemista, miksi meidän kulttuurimme sallii jotain ja jonkun muun ei. Esimerkiksi tytön kunniallisuus on asia, jota suojellaan joissain maissa minun mielestäni raa'alla väkivallalla eli sukupuolielinten silpomisella. Tuon aiheuttaman tunneryöpyn sijasta olisikin hyvä miettiä miksi tällainen keino on otettu käyttöön ja miten me puolestamme suojelemme tyttöjen kunniallisuutta. Onkin helpompi selittää toista kulttuuria edustavalle meidän keinojamme kun olemme löytäneet sen yhteisen tavoitteen - kunniallisuuden edistämisen.

Loppujen lopuksi uskon, että perinteillä on tarkoituksena suojella omaa perhettä ja osoittaa rakkautta. Vaikkakin keinot kulttuurissa ovat meidän mielestämme väärin

Meitä on moneksi - ajatuksia toisesta moduulista

Kurssin toisessa moduulissa käsiteltiin seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta ja vaikka aihe on sinänsä jo tuttu, nousi käsittelyn myötä taas uusia ajatuksia ja oma osaaminen toivottavasti kasvoi. Seksuaalivähemmistöistä puhuminen alkaa toivottavasti olla jo peruskauraa monissa kouluissa, seuraavaksi syyniin voitaisiin ottaa sukupuolivähemmistöt. Moni nuori ei välttämättä edes tiedä mitä kaikilla termeillä tarkoitetaan ja epätietoisuus voi lisätä epäluuloisuutta. Annetaan siis kaikille mahdollisuus tietoon ja siihen, että moninaisuudesta puhuttaisiin muutenkin kuin silloin kun käsitellään seksuaalisuutta ja seksiä. Identiteettikysymys nyt kuitenkin on paljon enemmän kuin vain seksin harrastaminen, sen luulisi olevan selvää kaikille.

Työympäristöissä, erityisesti koulussa, on myös tärkeää saada kaikki tuntemaan olonsa turvalliseksi. Asiattomaan kielenkäyttöön tulisi puuttua ja miettiä myös miten moninaisuuden olemassaolon voisi tehdä entistä näkyvämmäksi. Voisiko tilan vessat muuttaa sukupuolineutraaleiksi? Edes osittain? Voisiko osa liikuntaryhmistä olla sekaryhmiä ja oppilas voisi ilmoittaa jos sellaiseen haluaisi? Mitä koulun seinillä roikkuu, nostetaanko julisteissa ja infotauluissa esiin myös vähemmistöjen olemassaoloa?

Aiheeseen voi tutustua monella tavalla, oli se sitten internetin moninaisiin lähdemateriaaleihin tutustumista, kaunokirjallisuuden lukemista tai vaikka monimuotoisia hahmoja esittelevien tv-sarjojen muodossa. On myös hyvä muistaa päivittää omia tietojaan säännöllisin väliajoin ja olla valmis oppimaan uutta.

Nopeaksi luettavaksi voi ottaa esimerkiksi Siri Kolun viime vuonna ilmestyneen kirjan Kesän jälkeen kaikki on toisin ja miettiä kuinka monta oman elämänsä Peetua meillä täällä vaeltaa.

Heteroseksuaalisuus on neutraalia, homoseksuaalisuus on SEKSIÄ

Yleisesti kuultu argumentti on se, että miksi sitä seksuaalisuutta täytyy toitottaa kaikille. Tällaista kuului mm. aiemmin tänä talvena Gay Gaalan valittua 16-vuotiaan nuoren Vuoden homoksi. Että miksi pitää kertoa omasta seksuaalisuudesta, ja vielä alaikäisenä! Tällaisia päivittelevät saattavat silti itse poseerata facebook-kuvassa eri sukupuolta olevan puolisonsa kanssa (eli siis toitottaa omaa seksuaalisuuttaan) samoin julkaista facebookissa kuvan omasta alaikäisestä lapsestaan eri sukupuolta olevan seurustelukumppanin kanssa (eli vielä alaikäisen seksuaalisuutta toitottavat)! Täysin harhaanjohtavaa muutaman viikon takaisessa julkisessa keskustelussa oli myös suojaikärajan vetäminen mukaan keskusteluun. Ei suojaikäraja tarkoita sitä, etteikö alle 16-vuotias nuori saisi kertoa omasta seksuaalisuudestaan, vaan sen tarkoituksena on suojata nuoria vanhempien ihmisten seksuaalisilta lähestymisyrityksiltä. Kriteerit heteroille ja homoille eivät ole samat. Heteroseksuaalisuus ja sen esiin tuominen on neutraalia ja hyväksyttävää, muun seksuaalisuuden esiin tuominen on tyrkyttämistä. Opettajalle ei ole mitään kynnystä mainita eri sukupuolta oleva puoliso opettajanhuoneessa tai luokassa, mutta uskaltaako opettaja olla avoimesti homo? Tällainen ilmapiiri saattaa johtaa siihen, että omaa identiteettiä piilotellaan muilta syrjinnän pelossa. Voi myös olla, että nuori ei tunnista itseään yliseksualisoiduista karikatyyreistä, kun kuitenkin on kyse tunteista, ihastumisesta, tykkäämisestä! Enemmistön käsityksiä vähemmistöstä tällainen käsittely julkisuudessa ja seksuaalikasvatusmateriaaleissa muokkaa varmasti. Mielikuva homoSEKSUAALISUUDESTA kääntyy seksikeskeiseksi, ikään kuin homoseksuaalisuus olisi pelkkää SEKSIÄ - samoin kuin heteroSEKSUAALISUUS pelkkää SEKSIÄ?? Erilaiset seksuaaliset identiteetit ovat kuitenkin muutakin kuin seksiä. Jos mielikuva on kuitenkin sellainen, että tässä nyt on kyse jostain lapsilta kielletystä, voidaan päätyä sellaisiiin ajatuksiin, että sateenkaariteemoissa olisi aina kyse jostain ronskista seksistä ja siten ne eivät sovi ollenkaan esim. alaikäisille tai kouluihin. Tämä on havaittavissa esim. “setakielto”-kirjelmissä, joita jotkut vanhemmat kirjoittavat, jotta heidän nuorelleen ei opetettaisi seksuaalisuudesta tai sukupuolen moninaisuudesta, tai vaikkapa tänä talvena kuolinkorahtelunsa päästäneessä tasa-arvoista avioliittolakia vastustavassa “aito” avioliitto -ajattelussa: sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat jollakin lailla vahingollisia lapsille.

Seksuaalikasvattaja

”Uutena läksynä ovat murrosiän muutokset”, sanoi opettaja, kun olin viidennellä luokalla. Meitä kiinnosti asia, joten luimme sinä päivänä läksyt erityisen hyvin. Kun se seuraava biologian tunti tuli, opettaja ryki hyvin vaivautuneena luokan edessä ja sanoi: ”tätä ei nyt käsitellä, koska en tiedä, mitä teidän vanhemmat tästä sanovat.” Me oppilaat olimme pettyneitä. Tyttöjen liikunnan opettaja laittoi meidät lukemaan jotain tyttöjen opasta liikuntatunnin ajaksi. Sen jälkeen hän näytti, että mistä löytyy terveyssiteitä, jos tarvetta ilmenee. Sellaista oli kasvatus silloin 80-luvun alussa. Varsinaista seksuaalikasvatusta ei ollut ollenkaan. Annettiin vain hivenen tietoa murrosiän muutoksista ja lisääntymisestä.

Hyvä seksuaalikasvattaja on sinut itsensä kanssa, hänellä on riittävä koulutus aiheesta ja hän on pohtinut omia asenteita ja arvoja, jotta uskaltaa puhua seksuaaliasioista oikeilla nimillä ja häpeämättä. Silloin oppilaat saavat seksuaalikasvatuksesta parhaan mahdollisen hyödyn. Seksuaalikasvatukseen liittyviä asioita eletään todeksi koko ajan, joten aikuiset ovat esimerkkinä nuorille ihmisenä olemisesta ja elämisestä. Tavoitteena seksuaalikasvatuksessakin on tukea nuoren kasvua, jotta hän oppii näkemään itsensä ja elämänsä merkityksellisenä ja tärkeänä.  Tämän asian vieminen työyhteisöön on tärkeää, jotta jokainen aikuinen ymmärtää oman vastuunsa nuorten seksuaalikasvatuksessa. Seksuaalikasvatus ei ole vain terveystieto-oppiaineen sisällä tapahtuvaa opetusta.

Olen pohtinut omia arvoja ja asenteita seksuaalisuuteen liittyen eräänkin kerran. Siitä on ollut hyötyä opetuksessa, koska voin puhua asiasta kuin asiasta ihan normaalisti häpeilemättä. Oppilaat janoavat oikeanlaista tietoa ja yleensä uskaltavat kysyä asiasta, mutta silloin tunnilla pitää olla luottamuksen ilmapiiri.

Seksuaalisen hyvinvoinnin tärkeys

Suurin oivallukseni kolmannelta jaksolta on se, miten tärkeä osa seksuaalinen hyvinvointi on ihmisen yleisessä hyvinvoinnissa. Nyt tasa-arvoisen avioliittolain vihdoin astuessa voimaan ei voi muuta kuin ihmetellä, miten vielä nykyaikana ihmisiä on asetettu ja vieläkin asetetaan epätasa-arvoiseen asemaan, ja millaiset vaikutukset sillä on ihmisen hyvinvoinnille. Tässä osiossa sain hyviä vinkkejä lasten seksuaalikasvatukseen liittyvästä materiaalista, joita voin ja aion hyödyntää työssäni, sekä ajateltavaa kulttuurien moninaisuuteen liittyen. 

Seksuaalisesti terveeseen ihmiseen pätee samat asiat kuin muihinkin hyvinvoinnin osa-alueisiin; hän arvostaa itseään, käyttäytyy hyvin muita kohtaan jne. Näitä asioita varhaiskasvatuksessa käsitellään päivittäin, pyrkien kasvattamaan kaikin puolin tasapainoisia ihmisiä. Olisipa meillä jatkuvien leikkausten ja säästöjen sijaan resursseja kohdata jokainen lapsi päivittäin kaikessa rauhassa ja tukea lasten kehitystä niin, että kaikilla olisi hyvä olla!

Tuntemattomien ihmisten viestitulvassa herännyttä seksuaalisen itsetoteuttamisen ja -määrittämisen vaikeudessa

Viime aikoina olen häkeltynyt minulle tuntemattomien ihmisten huolesta liittyen minun seksielämääni. Olen saanut erilaisia viestejä liittyen siihen kuinka puutteessa olen ja minkä väristä mulukkua minun tulisi saada tai saan.

Olen tottunut keskustelemaan omista, henkilökohtaisistakin asioista melko avoimesti ja laajasti. Nyt kuitenkin koen, että yhteydenotot eivät ole keskustelua vaan halua loukata ja satuttaa minua ja perhettäni.

Tilanteet kun menevät esimerkiksi siten, että saan messanger-viestitulvan, jossa kerrotaan, että olen ruma, oksettava ja inhottava ja miksen ymmärrä, että muualtakin voi saada mulkkua kuin lakupekalta ja kirjoittaja estää vastaamisen eli käy oksentamassa muttei anna tilaisuutta reagoida takaisin. Tai toisena vaihtoehtona on, että minusta kirjoitetaan jossain ryhmässä, johon en pääse vastaamaan ellen itsekin liity ryhmään. Minulla ei kuitenkaan tähän asti ole ollut halua liittyä itselleni vieraalla ja epämiellyttävällä agendalla nimettyyn ryhmään.

Kuinka pääsisin kertomaan huolestuneille kansalaisille, että kiitos huolesta, seksielämäni on tyydyttävää ja kunnossa. Se, että minua ihmisenä, seksuaalisuuttani, ulkonäköäni tai toimintaani kritisoidaan ja haukutaan, ei kyllä näissä tilanteissa paranna oloani ihmisenä. Minun on vaikea tunnistaa näitä tuntemattomia kirjoittajia minusta välittäviksi lähimmäisiksi, jotka haluaisivat minun ja perheeni parasta. Useinhan noiden viestitulvien taustalla kun sanotaan olevan halu suojella suomalaista naista.

Samaan aikaan tämän viestittelyn aikana osallistun tälle kurssille, jossa pohditaan sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksiä koulussa ja oppilaitoksissa. Koen, että itseni ja muiden on tärkeää oppia tätä teemaa niin tietoasiana kuin sitten samalla pohtia asiaa henkilökohtaisella tasolla. 

Nyt kun saan seksuaalisväritteisiä vihaisia viestejä, palaan väkisinkin mielessäni aikaan kun olin teini ja kouluhistoriassani oli aika, jolloin luokan pojat pitivät oikeutenaan nipistää rinnasta tai lähmiä epämiellyttävällä tavalla. Niinä hetkinä olisin kaivannut kouluun aikuista, joka olisi asettanut tuolle kiusaamiselle rajoja, jotain aikuista, joka olisi ollut riittävän tietoinen näkemään asian ja puuttumaan ja käymään keskustelua meidän koululaisten kanssa ja asettanut turvallisia rajoja omana itsenään olemiselle. 

Nyt koulutettuna aikuisena naisena olen onnekseni oppinut laittamaan kouluaikaiset kokemukset omaan sijaansa elämäni historiassa ja olen löytänyt itselleni hyvän ja onnea tuottavan tavan toteuttaa itseäni naisena, seksuaalisena naisena. Tällä polulla minua ovat auttaneet lukuisat ihmiset, osa heistä asiasta tietäen ja osa tietämättään.

2017 Suomen seksuaalisväritteisen vihaisen puheen keskellä huomaankin miettiväni samaa kysymystä kuin teininä. Kuka voi puuttua, kuka asettaa rajoja ja kuka voi auttaa ihmisiä olemaan rauhassa seksuaalisuuden kanssa?

Osaltamme me kurssilaiset olemme toivottavasti niitä, jotka luovat ympärilleen kasvatuksessa ja koulutuksessa tilaa, jossa saa turvassa kasvaa niin sukupuolelta kuin seksuaalisuudelta eheämmäksi omaksi itsekseen.