3. moduulin ajatuksia

Seksuaaliterveyteen kuuluu se, että ihminen kokee olevansa arvokas, kaunis ja ihana, sekä myös itsemääräämisoikeus. Näitä teemoja pyöritellään varhaiskasvatuksessakin, tietysti, vaikka harva varmaan mieltää niitä osaksi seksuaalikasvatusta. Mielenterveystaitoja myös, oli kyse vammaisista tai vammattomista ihmisistä.

Olen miettinyt seksuaalisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä asioita viime aikoina tosi paljon ja taannoin törmäsin tutkimuksiin (en nyt muista lähteitä, pahoittelut, veikkaisin että Hesarista olen lukenut), jossa todettiin että jo 6-vuotiaat lapset mieltävät tiettyjä rooleja voimakkaasti sukupuolen mukaan: johtajuus yhdistetään mieheen jne. Toisessa yhteydessä oli tutkimuksella todettu, kuinka pätevät naiset alisuoriutuvat tehtävissään miesseurassa. Tähän liittyen mietin esimerkiksi omaa työtäni ja lasten tasavertaisen kasvattamisen tärkeyttä: haluammeko tytöille tätä? Pohdin myös koulumenestystä mittaavia tuloksia, joiden suhteen jatkuvasti ollaan huolissaan pojista (esim. lukutaito, myöhempi kouluttautuminen). Kuitenkin niiden perusteella pojat ovat paljon tyytyväisempiä elämäänsä (vaikkakin huonommin suoriutuvina) kuin (paremmin suoriutuvat) tytöt. Jokin tässä on vinossa. Kasvatammeko tytöistä naisia, jotka kyllä pärjäävät, mutta potevat jatkuvaa huonommuutta ja huijarisyndroomaa..? Tämä ahdistaa minua valtavasti, sitä enemmän, mitä enemmän näen eläviä esimerkkejä käytännössä tällaisesta kasvatuksesta. 

Seksuaalinen häirintä koulussa

Seksuaalikasvatusta annetaan yläkoulussa eri oppiaineiden tunneilla, mutta erityisesti terveystiedossa ja biologiassa. Muissa oppiaineissa voidaan jutella seksuaalisuuteen liittyvistä ajankohtaisista asioista joko opettajan tai oppilaan aloitteesta.

Tällä hetkellä seksuaaliseen häirintä on lisääntymässä oppilaiden keskuudessa, mutta kohdistuu sitä jo opettajiinkin. Osa oppilaista ei ymmärrä mikä on sallittua ja mikä ei. Jotkut pitävät toisia vapaana ”riistana”, joita voi kopeloida sieltä ja täältä. Jotkut oppilaista pukeutuvat hyvin paljastavasti niin, että rinnat näkyvät tai bokserien alta vako vilahtelee. Homotellaan ja nimitellään seksuaalisin termein milloin miksikin. Se on kuulemma ”läppää”. Missä menee ”läpän” raja? Sanojasta se voi olla ”läppää”, mutta mitä ajattelee vastaanottaja. Vitun puhuminen on jo niin yleistä, että sanojat eivät edes huomaa puhuneensa siitä. Oppilas sanoo, että painu vittuun. Olen tokaissut siihen, että ajattele, jos vastaanottaja toimii kirjaimellisesti käskysi mukaan. 

Seksuaaliselle häirinnälle on tehtävä jotain, jotta se saadaan loppumaan tai ainakin vähenemään. Keskustelimme opettajien kanssa, että miten tilanne ratkaistaan. Pohdittiin teematuntia, ulkopuolisen henkilön pitämää luentoa, elokuvaa, näytelmää… Näytelmä olisi todella hyvä, mutta opettajien tekemänä se voisi olla liian henkilökohtainen. (Kuka ope suostuisi toisen open kopeloitavaksi?) http://www.eimeidankoulussa.fi/ löytyy valmis materiaali opetukseen. En ole käyttänyt opetuksessani, mutta materiaali vaikutti käyttökelpoiselta. Onko jollain kokemuksia tästä materiaalista?

Seksuaalinen hyvinvointi

Keskustelin yhden hyvin uskonnollisen naisen kanssa hyvinvoinnista. Päätin ottaa puheeksi seksuaalisen hyvinvoinnin. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan, että miksi siitäkin pitää puhua. Seksuaalisuus on jokaisen oma asia ja sitä asiaa ei tarvitse eritellä hyvinvoinnista. Selitin hänelle, että seksuaalinen hyvinvointi kuuluu kokonaishyvinvointiin, mutta asiasta ei enää keskusteltu. Minulle tuli sellainen tunne, että hän tajusi seksuaalisuuden olevan vain seksinä. Onkohan kyseinen käsitys kuinka yleistä?

Näin mielenkiintoisen kirjan, jossa kerrottiin sinkkujen elämästä. Selasin kirjaa lukien pätkiä sieltä täältä. Tämän uskonnollisen kirjan mukaan sinkun määritelmä on irtosuhteissa elävä ihminen. Sen vuoksi tämän uskonyhteisön yksineläjistä, jotka eivät ole parisuhteessa, ei käytetä sinkku-nimitystä. Olin järkyttynyt heidän määritelmästään. He yleistävät meidät sinkut tietynlaisiksi. Tämä kuitenkin avasi silmäni. Nyt tiedän miksi minua eronnutta sinkkuäitiä katsotaan ja kohdellaan halveksuen tähän uskonlahkoon kuuluvien toimesta. Toki avioerokin on heidän mielestään huonouden merkki.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmaa on päivitetty edellisen toimintaohjelman pohjalta, koska kehitettävää jäi, vaikka paljon hyvää saavutettiinkin. Seksuaali- ja lisääntymisterveys on yksi tärkeä osa ihmisen hyvinvointia ja siksi osa kansanterveyttä. Toimintaohjelmasta löytyy paljon asiaa niin lapsista, nuorista, aikuisista, monikultturisuudesta, raskaudesta, seksitaudeista jne. Jokaisen seksuaalikasvattajan kuten opettajienkin kannattaa lukea toimintaohjelma, koska siitä saa tukea työhönsä.

Käsitteistä seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen

Toisen moduulin webinaari oli ajatuksia herättävä ja avasi mielestäni hyvin eri käsitteiden viidakkoa (esim. sateenkaarisanasto) ja itse sain ymmärrystä, minkä takia on tärkeä puhua sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta oikeilla käsitteillä, vaikka itsekin huomaa, kuinka vanhoista totutuista termeistä esim. `sukupuolitaudit` on vaikea päästä eroon. Näihin on itsekin kasvattajana tärkeä kiinnittää jatkossa huomiota. Olisi myöskin hienoa, jos oppilaiden perustiedot olisivat jo peruskoulussa hallussa, mutta valitettavasti seksuaalisuudesta ja erityisesti sen moninaisuudesta puhuminen on monelle nuorelle vierasta tai se perustuu vääriin uskomuksiin.

Jäin myös pohtimaan koulujen ja oppilaitosten sosiaalistavaa merkitystä. On hyvä muistaa, että eri väestöryhmät eivät elä sosiaalisessa tyhjiössä. Myös yhteiskunnan luomat paineet, ristiriitaiset viestimiset sekä `hetero`- olettamukset vaikuttavat kuinka neutraalisti asioita tarkastellaan. Seta ry:sta Marita Karvinen korosti, kuinka esim. transsukupuolisille juuri sosiaalinen ulottuvuus on tärkein osa prosessia, ei niinkään fyysiset ominaisuudet. Olen aikaisemmin tutkinut mm. nuorten tyttöjen murrosiän kehitystä ja oman itsensä (ja ruumiinsa hyväksymisestä) ajattelematta ollenkaan asiaa moninaisemmalta kannalta tai sitä että kehollinen sukupuoli on ristiriidassa nuoren oman kokemuksen kanssa. Tavoitteenahan on hyvä olo ja itsensä hyväksyminen, kun omaa kehoa tarkastellaan kriittisesti usein `toisten silmin`. Onneksi on asiantuntevia paikkoja, joihin ohjata identiteettiään etsiviä nuoria tänä päivänä.

Seksuaalisuuden äärellä

Ensimmäisessä moduulissa käsiteltiin yleisesti seksuaalisuutta ja seksuaalikasvatusta sekä määriteltiin muutamia peruskäsitteitä. Itse oivalsin varhaisen vuorovaikutuksen sekä oman seksuaalisuuden pohtimisen merkityksen aiheen pohjana. Pääsin luennoimaan heti moduulin jälkeen ryhmälle lähihoitaja-opiskelijoita lasten ja nuorten osaamisalalla. Aloitimme yleisten käsitteiden määrittelemisellä leikkimielisen Kahoot- pelin muodossa. Pelissä minulla oli väittämiä ja 3-4 hengen joukkueissa opiskelijat pyrkivät keksimään oikean vastauksen mahdollisimman nopeasti. Tämä kevensi hieman tunnelmaa tunnin alussa ja pääsimme käsittelemään aihetta vapautuneemmin. Otin heti käyttöni Lumme-mallin mukaisesti oman seksuaalisuuden pohdinnan korostamisen sekä varhaisen vuorovaikutuksen viestin videon avulla; jokainen ansaitsee tulla nähdyksi. Jo tämä viritti opiskelijoissa kovasti keskustelua. Lisäksi kävimme läpi Kumpula Sinikan Olenko arvokas mallia pohtiessamme omaa seksuaalisuutta. Laadin tunneille Seksuaalisuus-työkirjan, jota opiskelijat täyttivät samalla kun kuuntelimme Raisa Cacciatoren luentoa ja pohdimme, miten mm. ottaa seksuaalisuus puheeksi tai miten toimia kun lapsi kyselee seksuaalisuudesta: https://www.youtube.com/watch?v=4t11Y9Xtvbw

Mielestäni erityisesti Lumme-malli on sellainen, josta koko työyhteisö voisi hyötyä. Eri osaamisaloilla voisi käydä mallin vaiheita läpi ja keskittyä seksuaalisuuden aihepiireissä sitten eri kohderyhmien seksuaalisuuteen.

Seksuaalioikeudet koulussa

Jos on koskaan elätellyt sellaista ajatusta, että minähän kyllä olen niin taitava asettelemaan sanojani ja niin tavattoman tiedostava, niin ainakin itse palaan maan pinnalle joka ikinen kerta oppitunnilla. Luokassa on neljä suurta pöytää. Jos jossakin pöydässä alkaa kova pulina, luokittelen heti mielessäni, että tuolla nuo tytöt/pojat höpöttävät ja komennan käyttäen näitä sukupuolitettuja termejä, vaikka enhän minä oikeasti tiedä, miten he itsensä identifioivat. Totuttu tapa koulussa vain on jotenkin koko ajan jaotella tytöt/pojat. Tällä yritän myös peitellä sitä, kuinka huonosti nimet jäävätkään mieleeni.

Vähän parempi olen väistelemään hetero-oletusta. En oleta ihmisten seurustelevan vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, vaan käytän tyttö-/poikaystävä -sanojen sijaan seurustelukumppania tai "kenen kanssa se on" tms. Nuorisolehti Demi on ollut tällaisen inklusiivisen puhetavan edelläkävijä.

Väestöliiton napakka checklist Seksuaalioikeudet koulussa on lukemisen arvoinen. Itse printtasin sen hyvään talteen ja aion käydä läpi kynä kädessä: toteutuu, ei toteudu, toteutuu, ei toteudu...

Ruotsin tunneillakin seksuaalikasvatusta

Ruotsin ja saksan opettajana työni ei suoranaisesti liity seksuaaliterveyteen, mutta peruskoulun opettajana työni on kasvatustyötä. Ja siihen kuuluu myös seksuaalikasvatus. Jos (tai kun) luokassa on jotain homottelua tai muuta kommentointia, puutun siihen ja saatamme käydä pitkääkin keskustelua esim. mitä eri sanat oikeastaan tarkoittavat. Toivon, että annan oppilaille vahvan signaalin sillä, että en häkelly vaan pystyn keskustelemaan asiallisesti ihan mistä vain heidän heittämästään seksuaalisuuteen liittyvästä asiasta. Samaten pyrin käyttämään kieltä, joka ottaa huomoon kaikki, yritän välttää heteronormatiivista puhetta jne.

Yläkoulun kielten teemoihin kuuluvat myös ihmissuhteet. Esim. A-ruotsin kirjojen kappaleet kertovat rakastumisesta, seurustelusta, erosta, erilaisista perheistä (mukaanlukien sateenkaariperheet ja eroperheet) jne. Näiden teemojen käsittelyn yhteydessä on luontevaa keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Esim. tänä vuonna katsoimme Yle Areenasta sateenkaariperheestä kertovan osan yhdestä tv-sarjasta. Perheen äiti sattui olemaan ystäväni, ja sovin hänen kanssaan, että oppilaat saivat kirjoittaa omia kysymyksiä hänelle ja hän vastasi. Aivan mahtava mahdollisuus! Ja selkeästi innosti oppilaita, kun oli oikea ihminen, opettajan kaveri, joka vielä vastasi takaisin.

Käytän monesti kieltenopetuksessa tarinoita apuna. Opettajan kertomat tarinat esim. omasta nuoruudesta kiinnostavat oppilaita huomattavan paljon - motivoivaa kuullunymmärtämistä! Olen itse valjastanut muutamat nuoruudenkokemukset tähän tarkoitukseen. “Idag får ni höra om min första kyss!” herättää huomattavasti enemmän kiinnostusta kuin “ta fram sidan 90, vi ska göra en hörförståelseövning”. Polveileva tositarinani maailman romanttisimmasta ensisuudelmasta (minä olin 15, hän oli 19-vuotias tanskalainen, oli kevät ja tanskalainen pyökkimetsä ja 1980-luku) on ihana ja hieman hassu, sitä seuraavat vaiheet (hän ei ikinä kirjoittanut takaisin mutta yhtäkkiä ilmestyikin kotiini pari kuukautta myöhemmin ja mitä sitten tapahtuikaan) surullisia ja hassuja. Tarinani herättävät tunteita! “Eikä, miten sä olit niin kamala että sitten torjuit sen ihan täysin?” “No kyl mäkin olisin, miksi se ei kirjoittanut?”

Muistan itse olleeni 15-vuotiaana sellaisella fiiliksellä, että kaikki muut ovat tehneet jo vaikka mitä ja mua ei ole edes pussattu. Tämänkin kerron usein oppilaille. Eräässä toisessa yhteydessä kerron myös ensimmäisestä poikaystävästäni ja kuinka hän jätti minut julmasti ja 25 vuotta myöhemmin pyysi anteeksi facebookissa! Näistä tulee NIIN hyviä keskusteluja. Eikä tosiaan mitään muita kuullunymmärtämisiä kuunnella koskaan niin tarkasti kuin näitä mun muisteluita…

Ysiluokan keväällä mulla on tapana käydä mun ruotsinlukijoiden kanssa läpi “Hanna Graeffen kondomikoulu”. Kierrätän luokassa Tiia Aarnipuun ja Petja Aarnipuun Kondomikirjaa ja piirrän tikku-ukkoja tautien leviämisestä ja opetan oppilaat sanomaan ruotsiksi: Onko sulla kondomia vai haetaanko R-kioskilta? :)

Mulla on vielä miettimistä, saanko seksuaalikasvatuksen teemoja opetukseeni enemmän. Oppilaiden kielitaito ei ole useimmiten sillä tasolla, että teemoja voisi sen syvällisemmin käsitellä kohdekielellä. Kielikylpyoppilaita lukuunottamatta kielitaito ei vielä riitä.