perjantai 5. toukokuuta 2017

Käsitteistä seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen


Toisen moduulin webinaari oli ajatuksia herättävä ja avasi mielestäni hyvin eri käsitteiden viidakkoa (esim. sateenkaarisanasto) ja itse sain ymmärrystä, minkä takia on tärkeä puhua sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta oikeilla käsitteillä, vaikka itsekin huomaa, kuinka vanhoista totutuista termeistä esim. `sukupuolitaudit` on vaikea päästä eroon. Näihin on itsekin kasvattajana tärkeä kiinnittää jatkossa huomiota. Olisi myöskin hienoa, jos oppilaiden perustiedot olisivat jo peruskoulussa hallussa, mutta valitettavasti seksuaalisuudesta ja erityisesti sen moninaisuudesta puhuminen on monelle nuorelle vierasta tai se perustuu vääriin uskomuksiin.

Jäin myös pohtimaan koulujen ja oppilaitosten sosiaalistavaa merkitystä. On hyvä muistaa, että eri väestöryhmät eivät elä sosiaalisessa tyhjiössä. Myös yhteiskunnan luomat paineet, ristiriitaiset viestimiset sekä `hetero`- olettamukset vaikuttavat kuinka neutraalisti asioita tarkastellaan. Seta ry:sta Marita Karvinen korosti, kuinka esim. transsukupuolisille juuri sosiaalinen ulottuvuus on tärkein osa prosessia, ei niinkään fyysiset ominaisuudet. Olen aikaisemmin tutkinut mm. nuorten tyttöjen murrosiän kehitystä ja oman itsensä (ja ruumiinsa hyväksymisestä) ajattelematta ollenkaan asiaa moninaisemmalta kannalta tai sitä että kehollinen sukupuoli on ristiriidassa nuoren oman kokemuksen kanssa. Tavoitteenahan on hyvä olo ja itsensä hyväksyminen, kun omaa kehoa tarkastellaan kriittisesti usein `toisten silmin`. Onneksi on asiantuntevia paikkoja, joihin ohjata identiteettiään etsiviä nuoria tänä päivänä.

Seksuaalisuuden äärellä


Ensimmäisessä moduulissa käsiteltiin yleisesti seksuaalisuutta ja seksuaalikasvatusta sekä määriteltiin muutamia peruskäsitteitä. Itse oivalsin varhaisen vuorovaikutuksen sekä oman seksuaalisuuden pohtimisen merkityksen aiheen pohjana. Pääsin luennoimaan heti moduulin jälkeen ryhmälle lähihoitaja-opiskelijoita lasten ja nuorten osaamisalalla. Aloitimme yleisten käsitteiden määrittelemisellä leikkimielisen Kahoot- pelin muodossa. Pelissä minulla oli väittämiä ja 3-4 hengen joukkueissa opiskelijat pyrkivät keksimään oikean vastauksen mahdollisimman nopeasti. Tämä kevensi hieman tunnelmaa tunnin alussa ja pääsimme käsittelemään aihetta vapautuneemmin. Otin heti käyttöni Lumme-mallin mukaisesti oman seksuaalisuuden pohdinnan korostamisen sekä varhaisen vuorovaikutuksen viestin videon avulla; jokainen ansaitsee tulla nähdyksi. Jo tämä viritti opiskelijoissa kovasti keskustelua. Lisäksi kävimme läpi Kumpula Sinikan Olenko arvokas mallia pohtiessamme omaa seksuaalisuutta. Laadin tunneille Seksuaalisuus-työkirjan, jota opiskelijat täyttivät samalla kun kuuntelimme Raisa Cacciatoren luentoa ja pohdimme, miten mm. ottaa seksuaalisuus puheeksi tai miten toimia kun lapsi kyselee seksuaalisuudesta: https://www.youtube.com/watch?v=4t11Y9Xtvbw



Mielestäni erityisesti Lumme-malli on sellainen, josta koko työyhteisö voisi hyötyä. Eri osaamisaloilla voisi käydä mallin vaiheita läpi ja keskittyä seksuaalisuuden aihepiireissä sitten eri kohderyhmien seksuaalisuuteen.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Seksuaalioikeudet koulussa

Jos on koskaan elätellyt sellaista ajatusta, että minähän kyllä olen niin taitava asettelemaan sanojani ja niin tavattoman tiedostava, niin ainakin itse palaan maan pinnalle joka ikinen kerta oppitunnilla. Luokassa on neljä suurta pöytää. Jos jossakin pöydässä alkaa kova pulina, luokittelen heti mielessäni, että tuolla nuo tytöt/pojat höpöttävät ja komennan käyttäen näitä sukupuolitettuja termejä, vaikka enhän minä oikeasti tiedä, miten he itsensä identifioivat. Totuttu tapa koulussa vain on jotenkin koko ajan jaotella tytöt/pojat. Tällä yritän myös peitellä sitä, kuinka huonosti nimet jäävätkään mieleeni.

Vähän parempi olen väistelemään hetero-oletusta. En oleta ihmisten seurustelevan vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, vaan käytän tyttö-/poikaystävä -sanojen sijaan seurustelukumppania tai "kenen kanssa se on" tms. Nuorisolehti Demi on ollut tällaisen inklusiivisen puhetavan edelläkävijä.

Väestöliiton napakka checklist Seksuaalioikeudet koulussa on lukemisen arvoinen. Itse printtasin sen hyvään talteen ja aion käydä läpi kynä kädessä: toteutuu, ei toteudu, toteutuu, ei toteudu...

Ruotsin tunneillakin seksuaalikasvatusta

Ruotsin ja saksan opettajana työni ei suoranaisesti liity seksuaaliterveyteen, mutta peruskoulun opettajana työni on kasvatustyötä. Ja siihen kuuluu myös seksuaalikasvatus. Jos (tai kun) luokassa on jotain homottelua tai muuta kommentointia, puutun siihen ja saatamme käydä pitkääkin keskustelua esim. mitä eri sanat oikeastaan tarkoittavat. Toivon, että annan oppilaille vahvan signaalin sillä, että en häkelly vaan pystyn keskustelemaan asiallisesti ihan mistä vain heidän heittämästään seksuaalisuuteen liittyvästä asiasta. Samaten pyrin käyttämään kieltä, joka ottaa huomoon kaikki, yritän välttää heteronormatiivista puhetta jne.

Yläkoulun kielten teemoihin kuuluvat myös ihmissuhteet. Esim. A-ruotsin kirjojen kappaleet kertovat rakastumisesta, seurustelusta, erosta, erilaisista perheistä (mukaanlukien sateenkaariperheet ja eroperheet) jne. Näiden teemojen käsittelyn yhteydessä on luontevaa keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Esim. tänä vuonna katsoimme Yle Areenasta sateenkaariperheestä kertovan osan yhdestä tv-sarjasta. Perheen äiti sattui olemaan ystäväni, ja sovin hänen kanssaan, että oppilaat saivat kirjoittaa omia kysymyksiä hänelle ja hän vastasi. Aivan mahtava mahdollisuus! Ja selkeästi innosti oppilaita, kun oli oikea ihminen, opettajan kaveri, joka vielä vastasi takaisin.

Käytän monesti kieltenopetuksessa tarinoita apuna. Opettajan kertomat tarinat esim. omasta nuoruudesta kiinnostavat oppilaita huomattavan paljon - motivoivaa kuullunymmärtämistä! Olen itse valjastanut muutamat nuoruudenkokemukset tähän tarkoitukseen. “Idag får ni höra om min första kyss!” herättää huomattavasti enemmän kiinnostusta kuin “ta fram sidan 90, vi ska göra en hörförståelseövning”. Polveileva tositarinani maailman romanttisimmasta ensisuudelmasta (minä olin 15, hän oli 19-vuotias tanskalainen, oli kevät ja tanskalainen pyökkimetsä ja 1980-luku) on ihana ja hieman hassu, sitä seuraavat vaiheet (hän ei ikinä kirjoittanut takaisin mutta yhtäkkiä ilmestyikin kotiini pari kuukautta myöhemmin ja mitä sitten tapahtuikaan) surullisia ja hassuja. Tarinani herättävät tunteita! “Eikä, miten sä olit niin kamala että sitten torjuit sen ihan täysin?” “No kyl mäkin olisin, miksi se ei kirjoittanut?”

Muistan itse olleeni 15-vuotiaana sellaisella fiiliksellä, että kaikki muut ovat tehneet jo vaikka mitä ja mua ei ole edes pussattu. Tämänkin kerron usein oppilaille. Eräässä toisessa yhteydessä kerron myös ensimmäisestä poikaystävästäni ja kuinka hän jätti minut julmasti ja 25 vuotta myöhemmin pyysi anteeksi facebookissa! Näistä tulee NIIN hyviä keskusteluja. Eikä tosiaan mitään muita kuullunymmärtämisiä kuunnella koskaan niin tarkasti kuin näitä mun muisteluita…

Ysiluokan keväällä mulla on tapana käydä mun ruotsinlukijoiden kanssa läpi “Hanna Graeffen kondomikoulu”. Kierrätän luokassa Tiia Aarnipuun ja Petja Aarnipuun Kondomikirjaa ja piirrän tikku-ukkoja tautien leviämisestä ja opetan oppilaat sanomaan ruotsiksi: Onko sulla kondomia vai haetaanko R-kioskilta? :)

Mulla on vielä miettimistä, saanko seksuaalikasvatuksen teemoja opetukseeni enemmän. Oppilaiden kielitaito ei ole useimmiten sillä tasolla, että teemoja voisi sen syvällisemmin käsitellä kohdekielellä. Kielikylpyoppilaita lukuunottamatta kielitaito ei vielä riitä.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Miten paljon yhdenvertaisuuskasvatus vaatii meiltä?

Ammattikasvattajiin kohdistuu välillä melkoisia odotuksia. Pitäisi olla todella monen eri osa-alueen erityisasiantuntija, kuitenkin samaan aikaan näiden tietojen ja taitojen hankkimiseen ja päivittämiseen ei ole resursseja; ei aikaa eikä rahaa. Mitä voimme siis vaatia itseltämme ja työtovereiltamme, mikä on riittävän hyvää? Yhdenvertainen seksuaalikasvatus ja yhdenvertaisuuden toteuttaminen lasten päivähoidossa ovat siitä ihania aihepiirejä, että alkuun pääseminen ei vaadi meiltä mitään ylimääräistä. Esimerkiksi lapsen ja hänen perheensä kohtaaminen ainutlaatuisina yksilöinä, olettamatta asioita heidän puolestaan, itse asiassa helpottaa työtämme, kunhan vain maltamme pysähtyä kuuntelemaan. Yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen tavoitteet limittäytyvät yhteen lasten osallisuuden, tunnetaitojen ynnä muiden monille jo tuttujen aihepiirien kanssa. Siitä on hyvä jatkaa askel kerrallaan eteenpäin. Ei tarvitse silmänräpäyksessä osata kaikkea, aito kiinnostus ja halu toimia lasten parhaaksi riittää.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Ajatuksia toisesta moduulista

Erityisesti minua herätteli dokumentti Yhden vertainen vanhuus ja Ville Valkeamäen luennot. Ainakin kasvattajen pitäisi katsoa ko. dokumentti. Se avartaa näkökulmaa seksuaalisuuteen ja seksuaalikasvatukseen. Tulen hyödyntämään dokumenttia omassa opetuksessani.

Ville Valkamäen luennoilta jäi erityisesti mieleen se, miten hitaasti lait ovat muuttuneet esim. homojen osalta. Vain heterous on ollut sallittua ja muut seksuaali-identiteetit ovat olleet sairauksia vielä 80-luvulla. Sekin, että transsukupuolinen on tarvinnut luvan kastraatiolautakunnalta sukupuolen korjausleikkaukseen. Nämä lakimuutokset ja sairausluokitukset ovat vieraita nykynuorille. Minusta sitä pitää heille avata, jotta historian kautta saadaan ymmärrykselle pohjaa lisää. Villen luentomateriaalin pohjalta voisi luoda historiallisen kertomuksen esim. homoseksuaalin elämästä. Kertomuksen avulla asiasta tulisi mieleenpainuva.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Moduuli II: Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus

Koulutuksen toisessa moduulissa pohdittiin moninaisuuden tunnistamista ja sen merkitystä hyvinvoinnille ja yhteisön turvallisuudelle. Tärkeänä teemana oli myös sukupuolinormatiivisuuden tunnistaminen ja purkaminen sen merkitys turvallisuuden näkökulmasta.

Alla moduuliin liittyviä linkkejä ja aineistoja, joista voit käydä ammentamassa lisätietoa:

 Www-sivuja:
Suomalaisia tutkimuksia:
Tutkimuksia maailmalta:
Kirjallisuutta:
  • Saanko olla totta? Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus. Liisa Tuovinen, Olli Stålström, Jussi Nissinen, Jorma Hentilä. (Toim.) Gaudeamus 2011.
  • Trans – sukupuolen muunnelmia. Tiia Aarnipuu. 2008. Like-kustannus.
  • Nimestä minut tunnet. Juha Kilpiä. 2015. Aktuaali.

Kaunokirjallisuutta aiheesta:
  • Kesän jälkeen kaikki on toisin. Siri Kolu. 2016. Otava.
  • Middlesex. Jeffrey Eugenides. 2002. Farrar, Straus and Giroux.
 Muuta kevyempää aiheeseen liittyvää:

Kristiina/HY+