Ruotsin ja saksan opettajana työni ei suoranaisesti liity seksuaaliterveyteen, mutta peruskoulun opettajana työni on kasvatustyötä. Ja siihen kuuluu myös seksuaalikasvatus. Jos (tai kun) luokassa on jotain homottelua tai muuta kommentointia, puutun siihen ja saatamme käydä pitkääkin keskustelua esim. mitä eri sanat oikeastaan tarkoittavat. Toivon, että annan oppilaille vahvan signaalin sillä, että en häkelly vaan pystyn keskustelemaan asiallisesti ihan mistä vain heidän heittämästään seksuaalisuuteen liittyvästä asiasta. Samaten pyrin käyttämään kieltä, joka ottaa huomoon kaikki, yritän välttää heteronormatiivista puhetta jne.
Yläkoulun kielten teemoihin kuuluvat myös ihmissuhteet. Esim. A-ruotsin kirjojen kappaleet kertovat rakastumisesta, seurustelusta, erosta, erilaisista perheistä (mukaanlukien sateenkaariperheet ja eroperheet) jne. Näiden teemojen käsittelyn yhteydessä on luontevaa keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Esim. tänä vuonna katsoimme Yle Areenasta sateenkaariperheestä kertovan osan yhdestä tv-sarjasta. Perheen äiti sattui olemaan ystäväni, ja sovin hänen kanssaan, että oppilaat saivat kirjoittaa omia kysymyksiä hänelle ja hän vastasi. Aivan mahtava mahdollisuus! Ja selkeästi innosti oppilaita, kun oli oikea ihminen, opettajan kaveri, joka vielä vastasi takaisin.
Käytän monesti kieltenopetuksessa tarinoita apuna. Opettajan kertomat tarinat esim. omasta nuoruudesta kiinnostavat oppilaita huomattavan paljon - motivoivaa kuullunymmärtämistä! Olen itse valjastanut muutamat nuoruudenkokemukset tähän tarkoitukseen. “Idag får ni höra om min första kyss!” herättää huomattavasti enemmän kiinnostusta kuin “ta fram sidan 90, vi ska göra en hörförståelseövning”. Polveileva tositarinani maailman romanttisimmasta ensisuudelmasta (minä olin 15, hän oli 19-vuotias tanskalainen, oli kevät ja tanskalainen pyökkimetsä ja 1980-luku) on ihana ja hieman hassu, sitä seuraavat vaiheet (hän ei ikinä kirjoittanut takaisin mutta yhtäkkiä ilmestyikin kotiini pari kuukautta myöhemmin ja mitä sitten tapahtuikaan) surullisia ja hassuja. Tarinani herättävät tunteita! “Eikä, miten sä olit niin kamala että sitten torjuit sen ihan täysin?” “No kyl mäkin olisin, miksi se ei kirjoittanut?”
Muistan itse olleeni 15-vuotiaana sellaisella fiiliksellä, että kaikki muut ovat tehneet jo vaikka mitä ja mua ei ole edes pussattu. Tämänkin kerron usein oppilaille. Eräässä toisessa yhteydessä kerron myös ensimmäisestä poikaystävästäni ja kuinka hän jätti minut julmasti ja 25 vuotta myöhemmin pyysi anteeksi facebookissa! Näistä tulee NIIN hyviä keskusteluja. Eikä tosiaan mitään muita kuullunymmärtämisiä kuunnella koskaan niin tarkasti kuin näitä mun muisteluita…
Ysiluokan keväällä mulla on tapana käydä mun ruotsinlukijoiden kanssa läpi “Hanna Graeffen kondomikoulu”. Kierrätän luokassa Tiia Aarnipuun ja Petja Aarnipuun Kondomikirjaa ja piirrän tikku-ukkoja tautien leviämisestä ja opetan oppilaat sanomaan ruotsiksi: Onko sulla kondomia vai haetaanko R-kioskilta? :)
Mulla on vielä miettimistä, saanko seksuaalikasvatuksen teemoja opetukseeni enemmän. Oppilaiden kielitaito ei ole useimmiten sillä tasolla, että teemoja voisi sen syvällisemmin käsitellä kohdekielellä. Kielikylpyoppilaita lukuunottamatta kielitaito ei vielä riitä.
