keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Pää sekaisin seksistä




Siltä tuntuu juuri nyt. Ja tässä kohtaa kun kirjoitan keskellä yötä ja viime tipalla ynnäten oppimaani tunne on siis pään sisäinen. Mielessä pyörii sanat, termit, teemat, materiaalit, mahdollisuudet uusiin informaatioähkyihin.

Itse olen saanut jälleen kokemuksen siitä kuinka monet teemat ovat sellaisia, että ne on jollain tasolla käytävä kokonaisvaltaisesti läpi, jotta niistä tulee tietoa, taitoa ja asennetta, jota voi myös opettajana hyödyntää. Toki voisi opetella ulkoa termistön ja tekniikat mutta jollain tasolla ajattelen, että se jättäisi näin suuren teeman vajavaiseksi.

Koen, että oppiakseni riittävän hyväksi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden kasvattajaksi, opettajaksi, tiennäyttäjäksi, oppimisen ohjaajaksi tai mitä uudenlaisen opettajuuden termiä käyttääkään, on minun jollain tasolla suostuttava siihen, että teemat lävistävät minut. Se ei tietenkään voi tarkoittaa, että olisinkin itse jossain kohtaa jotain muuta sukupuolta tai seksuaalisuutta kuin olen vaan, että suostun avaamaan mieleni ja miettimään missä kohtaa sielun sopukoita tai ruumiin kohtaa minulla nämä teemat tuntuvat. Mikä tuntuu helpolta ja mieluisalta ja mikä sitten jostain syystä haastavalta ja vaikealta.

Haluan siis tyytyväisenä kertoa, että olen kevään aikana ollut sekaisin seksistä, sekaisin sukupuolista ja jatkan matkaa edelleen. Osaan ehkä nyt varmemmin, taitavammin termein määritellä itse itseni. Osaan ehkä nyt lempeämmin ja kysyvämmin pohtia toisten kanssa heidän olemistaan ja toteuttamistaan. Osaan ehkä sallivammin katsoa toista kun kohtaamme elämän toreilla ja turuilla. Toivon niin.

Ja kiitän kaikkia luennoitsijoita, Moodle-keskustelijoita, kirjoittajia ja materiaalin vinkkaajia. Osa on vielä katsomatta, lukematta, pohtimatta. Matka jatkuu.

tiistai 30. toukokuuta 2017

Tasa-arvo- ja yhdenmukaisuussuunnitelmasta

Suomessa kasvatetaan tytöistä naisia ja pojista miehiä ihan vauvasta alkaen. Itse olen ollut aina kiinnostunut tasa-arvoon liittyvistä asioista ja nyt näillä seksuaalikasvatusluennoilla alkoi avartua myös tuo yhdenmukaisuusnäkökulmakin selkeämmäksi. Vähemmistöihin kuuluvien suhteen tulisi itsekin suhtautua avarakatseisemmin myös omassa toiminnassaan ja syrjimisen suhteen on varmasti jatkossa kiinnitettävä huomiota ennaltaehkäisevään suuntaan. Jo seksuaalioikeudet määrittelevät, että kaikilla on oikeus tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen. Älä oleta- opas oli itselleni uusi ja normikriittisyyttä havahduttava lukukokemus, suosittelen muitakin lukemaan. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvosuunnitelmat ovat nyt oppilaitoksissa ajankohtaisia ja tarkastellessani oppilaitoksemme ensi viikolla toteutettavan kehittämispäivän ohjelmaa, löytyihän sieltäkin tämä  aihekokonaisuus, jonka parissa työsarkaa riittää.

Seksuaalioikeudet erityisryhmien kohdalla


Katriina Bildjuschkin verkkoluennoista on jäänyt päällimmäisenä mieleen seksuaalioikeudet ja se, kuinka kulttuuriin, rotuun, sukupuoleen, tai uskontoon katsomatta kaikki lähtee siitä, kuinka arvokkaaksi koemme itsemme. Omassa opetuksessa olenkin hyödyntänyt jo videota varhaisesta vuorovaikutuksesta, sillä se kiteyttää mielestäni arvokkaaksi ja hyväksytyksi tulemisen ihan aikuisiälläkin. Kuinka sitten kehitysvammaisen kohdalla seksuaalioikeudet toimivat ja kuinka voimme tukea heitä ymmärtämään omat seksuaaliset oikeutensa ja oman kehonsa osat? Luin ASPAN:n artikkelin seksuaalisuuden kohtaamisesta avustustilanteissa https://www.aspa.fi/fi/suuntaaja/suuntaaja-12013-henkil%C3%B6kohtainen-apu/seksuaalisuuden-kohtaaminen-avustamisen-tilanteissa sekä masturbaatio ilman käsiä http://creat.fi/masturbaatio-ilman-kasia/, jotka avarsivat omia näkemyksiä vammaisten seksuaalisuudesta ja siinä avustamisessa. Tämä vaatii, että annamme oikeanlaista ja kohdennettua tietoa asiakkaan ymmärryksen tasolla ja kuuntelemme heidän toiveitaan. Artikkelin mukaan esim. vammainen joutuu perustelemaan itseään ja oikeuttaan olla olemassa. Saati ottaa puheeksi omat oikeudet ja tarpeet seksin harrastamisessa. Jos seksuaalioikeudet peräänkuuluttavat asiakkaiden (myös vammaisten) oikeutta tietoon, tulisi myös asiakkaiden avustajien tietoutta ja avaruutta lisätä tulevaisuudessa!

maanantai 29. toukokuuta 2017

Uskalla mokata ja oppia siitä

Kurssi alkaa olla paketissa, viimeisessä moduulissa käsiteltiin omaa organisaatiota seksuaalikasvattajana. Toimin itse opettajana yläkoulussa ja erityisesti siellä tämän tehtävän paino tuntuu välillä raskaana. Nuoret kasvavat hurjaa vauhtia ja elävät aikamoisen tietomäärän keskellä. Osa siitä tiedosta on asiallista, osa ei. Aikamoisessa pyörityksessä olemme me aikuisetkin, kun jatkuvasti pitäisi olla kartalla muuttuvista termeistä ja lisääntyvästä tietomäärästä. 

Välillä se on pelottavaa ja jopa uuvuttavaa. Muistanko käyttää oikeita termejä? Osaanko ottaa kaikki huomioon, olla inklusiivinen? Näenkö mahdolliset puutteet oppimateriaalissani, voinko vaikuttaa niihin? 

Ja sitten jossain vaiheessa tulee se moka. Ei osaa kohdata oppilasta omana itsenään, möläyttää vahingossa jotain todella typerää. Mokan riski kannattaa kuitenkin ottaa, sillä siitä voi oppia ja nopealla reagoinnilla mokan korjata, liikkua eteenpäin. Seuraavalla kerralla muistaa. Mielestäni tärkeämpää on mokata, kuin olla yrittämättä.

Jotta opettajilla olisi mahdollisuus mokata, täytyy olla myös tietoa. Olisi hyvä, että kouluissa olisi ajantasaiset, yhteistyössä opettajien ja oppilaiden kanssa tehdyt tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ja opettajilla mahdollisuus koulutukseen. Ehkäpä se koulutus voisi olla pakollinenkin? Monilla on rautainen ammattitaito työssään, mutta uusien termien kanssa ei välttämättä olla sinuja, ajatellaan helposti että nämä seksuaaliasiat kuuluvat terveystietoon ja biologiaan eikä niistä niin tarvitse välittää matematiikassa tai historiassa. Oman osaamisen päivittäminen voisi kuitenkin parhaassa tapauksessa olla ovi johonkin uuteen: parempiin kohtaamisiin oppilaiden kanssa, uusiin ideoihin opetusmateriaalien kanssa, parempaan työilmapiiriin.

Tsemppiä meille kaikille opettajille ja kasvattajille tähän hommaan, jossa mokilta ei vältytä. Kevyenä aloituksena voi katsoa vaikka opastusvideon sateenkaari-ihmisen onnistuneeseen kohtaamiseen.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Ajatuksia kurssin ja 5. moduulin lopuksi

Koko kurssi on ollut entisestään silmiä avaava ja niin paljon materiaalia sisältävä, että välillä on kärsitty vähän informaatioähkystäkin.

Varhaiskasvatuksen puolella toimiessani pidän yhdenvertaisuus- ja seksuaalikasvatusta erittäin tärkeänä, ovathan varhaiset vuodet ihmisen kehityksen kannalta erittäin tärkeitä. Omalta kohdalta ja monen ystävän kohdalta keskustelujen perusteella voi sanoa, että myöhemmin on työlästä korjata niitä "vinoumia", joita varhaislapsuudessa sinällään hyvää tarkoittavalla kasvatuksella on saatu aikaan: huonoa itsetuntoa, häpeää jne. Työsarkaa on jo takana, varmasti vielä edessäkin.

Olen viime aikoina ollut tosi surullinen keskustelusta, mitä yhdenvertaisuudesta vaikka mediassa käydään "tavallisten ihmisten" suulla. Tarpeetonta vastakkainasettelua, tahallista "ymmärtämättömyyttä". Laajemmassa mittakaavassa mietin, mitä vaikka maailmalle tekisi se, että naisten asema paranisi ja naiset alkaisivat itsekin kunnioittaa itseään. Minulla on ystävä, jolla on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Jatkuvasti hän puheissaan alentaa pientä tytärtään, pelkästään sillä argumentilla, että tämä on tyttö. Nainen itsekin, en voi käsittää! Paljon on tehtävää.

Varhaiskasvattajana koen omankin roolini suureksi. Paitsi käytännön työssä, myös asenteiden välittämisessä koteihin, yhtenä viestin viejänä. Muutos on hidasta, mutta toivottavasti sitä tapahtuu. Ja täytyy olla se "ikävä" joka huomauttaa joka kerta, kun jotakuta alennetaan tai ylennetään sukupuoleen liittyen. Ja huomioida myös omat puheensa ja tekonsa ja ennen kaikkea ajatuksensa.

Kiitos kurssista. Matka on alkanut.

4. moduulin ajatuksia

Alkuun haluan jakaa tämän linkin, jonka aion (toivottavasti muistan) luetuttaa myös muutamalla "jääräpäisellä" kollegalla tulevaisuudessa:

http://geekgirls.fi/wp/blog/2017/05/11/matkani-pienen-ihmisoikeustaistelijan-aidiksi/

Linkin kirjoitukseen sisältyy oikeastaan kaikki olennainen. Kuinka emme aina ymmärrä tai tuputamme "hyvää hyvyyttämme" sellaisia malleja, joihin toinen voi oikeasti kokea tukehtuvansa. Huonommuuden ja arvottomuuden tunne ja "hukassa oleminen" ei kohenna kenenkään seksuaaliterveyttä. Jo pienikin lapsi voi kokea hyvin ristiriitaisia tunteita, kun ei "täytä normeja".

Minusta on kaksi aika hyvää nopeaa tsekkausta pitää mielessä, jos jokin asia vaikka lapsen kohdalla ("voiko se nyt pitää mekkoa vaikka on poika") huolestuttaa: 1) Mitä haittaa on siitä, oikeasti, jos pitää? 2) Jos et itse halua pitää mekkoa, älä pidä. Nämä pätee aika moneen ahdistuksen aiheeseen hieman muokattuna. Jos et halua, älä tee omalla kohdalla. Mutta muilta ei voi sillä perusteella kieltää.




3. moduulin ajatuksia

Seksuaaliterveyteen kuuluu se, että ihminen kokee olevansa arvokas, kaunis ja ihana, sekä myös itsemääräämisoikeus. Näitä teemoja pyöritellään varhaiskasvatuksessakin, tietysti, vaikka harva varmaan mieltää niitä osaksi seksuaalikasvatusta. Mielenterveystaitoja myös, oli kyse vammaisista tai vammattomista ihmisistä.


Olen miettinyt seksuaalisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä asioita viime aikoina tosi paljon ja taannoin törmäsin tutkimuksiin (en nyt muista lähteitä, pahoittelut, veikkaisin että Hesarista olen lukenut), jossa todettiin että jo 6-vuotiaat lapset mieltävät tiettyjä rooleja voimakkaasti sukupuolen mukaan: johtajuus yhdistetään mieheen jne. Toisessa yhteydessä oli tutkimuksella todettu, kuinka pätevät naiset alisuoriutuvat tehtävissään miesseurassa. Tähän liittyen mietin esimerkiksi omaa työtäni ja lasten tasavertaisen kasvattamisen tärkeyttä: haluammeko tytöille tätä? Pohdin myös koulumenestystä mittaavia tuloksia, joiden suhteen jatkuvasti ollaan huolissaan pojista (esim. lukutaito, myöhempi kouluttautuminen). Kuitenkin niiden perusteella pojat ovat paljon tyytyväisempiä elämäänsä (vaikkakin huonommin suoriutuvina) kuin (paremmin suoriutuvat) tytöt. Jokin tässä on vinossa. Kasvatammeko tytöistä naisia, jotka kyllä pärjäävät, mutta potevat jatkuvaa huonommuutta ja huijarisyndroomaa..? Tämä ahdistaa minua valtavasti, sitä enemmän, mitä enemmän näen eläviä esimerkkejä käytännössä tällaisesta kasvatuksesta. 

lauantai 20. toukokuuta 2017

Seksuaalinen häirintä koulussa



Seksuaalikasvatusta annetaan yläkoulussa eri oppiaineiden tunneilla, mutta erityisesti terveystiedossa ja biologiassa. Muissa oppiaineissa voidaan jutella seksuaalisuuteen liittyvistä ajankohtaisista asioista joko opettajan tai oppilaan aloitteesta.

Tällä hetkellä seksuaaliseen häirintä on lisääntymässä oppilaiden keskuudessa, mutta kohdistuu sitä jo opettajiinkin. Osa oppilaista ei ymmärrä mikä on sallittua ja mikä ei. Jotkut pitävät toisia vapaana ”riistana”, joita voi kopeloida sieltä ja täältä. Jotkut oppilaista pukeutuvat hyvin paljastavasti niin, että rinnat näkyvät tai bokserien alta vako vilahtelee. Homotellaan ja nimitellään seksuaalisin termein milloin miksikin. Se on kuulemma ”läppää”. Missä menee ”läpän” raja? Sanojasta se voi olla ”läppää”, mutta mitä ajattelee vastaanottaja. Vitun puhuminen on jo niin yleistä, että sanojat eivät edes huomaa puhuneensa siitä. Oppilas sanoo, että painu vittuun. Olen tokaissut siihen, että ajattele, jos vastaanottaja toimii kirjaimellisesti käskysi mukaan. 

Seksuaaliselle häirinnälle on tehtävä jotain, jotta se saadaan loppumaan tai ainakin vähenemään. Keskustelimme opettajien kanssa, että miten tilanne ratkaistaan. Pohdittiin teematuntia, ulkopuolisen henkilön pitämää luentoa, elokuvaa, näytelmää… Näytelmä olisi todella hyvä, mutta opettajien tekemänä se voisi olla liian henkilökohtainen. (Kuka ope suostuisi toisen open kopeloitavaksi?) http://www.eimeidankoulussa.fi/ löytyy valmis materiaali opetukseen. En ole käyttänyt opetuksessani, mutta materiaali vaikutti käyttökelpoiselta. Onko jollain kokemuksia tästä materiaalista?


Seksuaalinen hyvinvointi



Keskustelin yhden hyvin uskonnollisen naisen kanssa hyvinvoinnista. Päätin ottaa puheeksi seksuaalisen hyvinvoinnin. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan, että miksi siitäkin pitää puhua. Seksuaalisuus on jokaisen oma asia ja sitä asiaa ei tarvitse eritellä hyvinvoinnista. Selitin hänelle, että seksuaalinen hyvinvointi kuuluu kokonaishyvinvointiin, mutta asiasta ei enää keskusteltu. Minulle tuli sellainen tunne, että hän tajusi seksuaalisuuden olevan vain seksinä. Onkohan kyseinen käsitys kuinka yleistä?

Näin mielenkiintoisen kirjan, jossa kerrottiin sinkkujen elämästä. Selasin kirjaa lukien pätkiä sieltä täältä. Tämän uskonnollisen kirjan mukaan sinkun määritelmä on irtosuhteissa elävä ihminen. Sen vuoksi tämän uskonyhteisön yksineläjistä, jotka eivät ole parisuhteessa, ei käytetä sinkku-nimitystä. Olin järkyttynyt heidän määritelmästään. He yleistävät meidät sinkut tietynlaisiksi. Tämä kuitenkin avasi silmäni. Nyt tiedän miksi minua eronnutta sinkkuäitiä katsotaan ja kohdellaan halveksuen tähän uskonlahkoon kuuluvien toimesta. Toki avioerokin on heidän mielestään huonouden merkki.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmaa on päivitetty edellisen toimintaohjelman pohjalta, koska kehitettävää jäi, vaikka paljon hyvää saavutettiinkin. Seksuaali- ja lisääntymisterveys on yksi tärkeä osa ihmisen hyvinvointia ja siksi osa kansanterveyttä. Toimintaohjelmasta löytyy paljon asiaa niin lapsista, nuorista, aikuisista, monikultturisuudesta, raskaudesta, seksitaudeista jne. Jokaisen seksuaalikasvattajan kuten opettajienkin kannattaa lukea toimintaohjelma, koska siitä saa tukea työhönsä.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Käsitteistä seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuteen


Toisen moduulin webinaari oli ajatuksia herättävä ja avasi mielestäni hyvin eri käsitteiden viidakkoa (esim. sateenkaarisanasto) ja itse sain ymmärrystä, minkä takia on tärkeä puhua sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta oikeilla käsitteillä, vaikka itsekin huomaa, kuinka vanhoista totutuista termeistä esim. `sukupuolitaudit` on vaikea päästä eroon. Näihin on itsekin kasvattajana tärkeä kiinnittää jatkossa huomiota. Olisi myöskin hienoa, jos oppilaiden perustiedot olisivat jo peruskoulussa hallussa, mutta valitettavasti seksuaalisuudesta ja erityisesti sen moninaisuudesta puhuminen on monelle nuorelle vierasta tai se perustuu vääriin uskomuksiin.

Jäin myös pohtimaan koulujen ja oppilaitosten sosiaalistavaa merkitystä. On hyvä muistaa, että eri väestöryhmät eivät elä sosiaalisessa tyhjiössä. Myös yhteiskunnan luomat paineet, ristiriitaiset viestimiset sekä `hetero`- olettamukset vaikuttavat kuinka neutraalisti asioita tarkastellaan. Seta ry:sta Marita Karvinen korosti, kuinka esim. transsukupuolisille juuri sosiaalinen ulottuvuus on tärkein osa prosessia, ei niinkään fyysiset ominaisuudet. Olen aikaisemmin tutkinut mm. nuorten tyttöjen murrosiän kehitystä ja oman itsensä (ja ruumiinsa hyväksymisestä) ajattelematta ollenkaan asiaa moninaisemmalta kannalta tai sitä että kehollinen sukupuoli on ristiriidassa nuoren oman kokemuksen kanssa. Tavoitteenahan on hyvä olo ja itsensä hyväksyminen, kun omaa kehoa tarkastellaan kriittisesti usein `toisten silmin`. Onneksi on asiantuntevia paikkoja, joihin ohjata identiteettiään etsiviä nuoria tänä päivänä.

Seksuaalisuuden äärellä


Ensimmäisessä moduulissa käsiteltiin yleisesti seksuaalisuutta ja seksuaalikasvatusta sekä määriteltiin muutamia peruskäsitteitä. Itse oivalsin varhaisen vuorovaikutuksen sekä oman seksuaalisuuden pohtimisen merkityksen aiheen pohjana. Pääsin luennoimaan heti moduulin jälkeen ryhmälle lähihoitaja-opiskelijoita lasten ja nuorten osaamisalalla. Aloitimme yleisten käsitteiden määrittelemisellä leikkimielisen Kahoot- pelin muodossa. Pelissä minulla oli väittämiä ja 3-4 hengen joukkueissa opiskelijat pyrkivät keksimään oikean vastauksen mahdollisimman nopeasti. Tämä kevensi hieman tunnelmaa tunnin alussa ja pääsimme käsittelemään aihetta vapautuneemmin. Otin heti käyttöni Lumme-mallin mukaisesti oman seksuaalisuuden pohdinnan korostamisen sekä varhaisen vuorovaikutuksen viestin videon avulla; jokainen ansaitsee tulla nähdyksi. Jo tämä viritti opiskelijoissa kovasti keskustelua. Lisäksi kävimme läpi Kumpula Sinikan Olenko arvokas mallia pohtiessamme omaa seksuaalisuutta. Laadin tunneille Seksuaalisuus-työkirjan, jota opiskelijat täyttivät samalla kun kuuntelimme Raisa Cacciatoren luentoa ja pohdimme, miten mm. ottaa seksuaalisuus puheeksi tai miten toimia kun lapsi kyselee seksuaalisuudesta: https://www.youtube.com/watch?v=4t11Y9Xtvbw



Mielestäni erityisesti Lumme-malli on sellainen, josta koko työyhteisö voisi hyötyä. Eri osaamisaloilla voisi käydä mallin vaiheita läpi ja keskittyä seksuaalisuuden aihepiireissä sitten eri kohderyhmien seksuaalisuuteen.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Seksuaalioikeudet koulussa

Jos on koskaan elätellyt sellaista ajatusta, että minähän kyllä olen niin taitava asettelemaan sanojani ja niin tavattoman tiedostava, niin ainakin itse palaan maan pinnalle joka ikinen kerta oppitunnilla. Luokassa on neljä suurta pöytää. Jos jossakin pöydässä alkaa kova pulina, luokittelen heti mielessäni, että tuolla nuo tytöt/pojat höpöttävät ja komennan käyttäen näitä sukupuolitettuja termejä, vaikka enhän minä oikeasti tiedä, miten he itsensä identifioivat. Totuttu tapa koulussa vain on jotenkin koko ajan jaotella tytöt/pojat. Tällä yritän myös peitellä sitä, kuinka huonosti nimet jäävätkään mieleeni.

Vähän parempi olen väistelemään hetero-oletusta. En oleta ihmisten seurustelevan vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, vaan käytän tyttö-/poikaystävä -sanojen sijaan seurustelukumppania tai "kenen kanssa se on" tms. Nuorisolehti Demi on ollut tällaisen inklusiivisen puhetavan edelläkävijä.

Väestöliiton napakka checklist Seksuaalioikeudet koulussa on lukemisen arvoinen. Itse printtasin sen hyvään talteen ja aion käydä läpi kynä kädessä: toteutuu, ei toteudu, toteutuu, ei toteudu...

Ruotsin tunneillakin seksuaalikasvatusta

Ruotsin ja saksan opettajana työni ei suoranaisesti liity seksuaaliterveyteen, mutta peruskoulun opettajana työni on kasvatustyötä. Ja siihen kuuluu myös seksuaalikasvatus. Jos (tai kun) luokassa on jotain homottelua tai muuta kommentointia, puutun siihen ja saatamme käydä pitkääkin keskustelua esim. mitä eri sanat oikeastaan tarkoittavat. Toivon, että annan oppilaille vahvan signaalin sillä, että en häkelly vaan pystyn keskustelemaan asiallisesti ihan mistä vain heidän heittämästään seksuaalisuuteen liittyvästä asiasta. Samaten pyrin käyttämään kieltä, joka ottaa huomoon kaikki, yritän välttää heteronormatiivista puhetta jne.

Yläkoulun kielten teemoihin kuuluvat myös ihmissuhteet. Esim. A-ruotsin kirjojen kappaleet kertovat rakastumisesta, seurustelusta, erosta, erilaisista perheistä (mukaanlukien sateenkaariperheet ja eroperheet) jne. Näiden teemojen käsittelyn yhteydessä on luontevaa keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Esim. tänä vuonna katsoimme Yle Areenasta sateenkaariperheestä kertovan osan yhdestä tv-sarjasta. Perheen äiti sattui olemaan ystäväni, ja sovin hänen kanssaan, että oppilaat saivat kirjoittaa omia kysymyksiä hänelle ja hän vastasi. Aivan mahtava mahdollisuus! Ja selkeästi innosti oppilaita, kun oli oikea ihminen, opettajan kaveri, joka vielä vastasi takaisin.

Käytän monesti kieltenopetuksessa tarinoita apuna. Opettajan kertomat tarinat esim. omasta nuoruudesta kiinnostavat oppilaita huomattavan paljon - motivoivaa kuullunymmärtämistä! Olen itse valjastanut muutamat nuoruudenkokemukset tähän tarkoitukseen. “Idag får ni höra om min första kyss!” herättää huomattavasti enemmän kiinnostusta kuin “ta fram sidan 90, vi ska göra en hörförståelseövning”. Polveileva tositarinani maailman romanttisimmasta ensisuudelmasta (minä olin 15, hän oli 19-vuotias tanskalainen, oli kevät ja tanskalainen pyökkimetsä ja 1980-luku) on ihana ja hieman hassu, sitä seuraavat vaiheet (hän ei ikinä kirjoittanut takaisin mutta yhtäkkiä ilmestyikin kotiini pari kuukautta myöhemmin ja mitä sitten tapahtuikaan) surullisia ja hassuja. Tarinani herättävät tunteita! “Eikä, miten sä olit niin kamala että sitten torjuit sen ihan täysin?” “No kyl mäkin olisin, miksi se ei kirjoittanut?”

Muistan itse olleeni 15-vuotiaana sellaisella fiiliksellä, että kaikki muut ovat tehneet jo vaikka mitä ja mua ei ole edes pussattu. Tämänkin kerron usein oppilaille. Eräässä toisessa yhteydessä kerron myös ensimmäisestä poikaystävästäni ja kuinka hän jätti minut julmasti ja 25 vuotta myöhemmin pyysi anteeksi facebookissa! Näistä tulee NIIN hyviä keskusteluja. Eikä tosiaan mitään muita kuullunymmärtämisiä kuunnella koskaan niin tarkasti kuin näitä mun muisteluita…

Ysiluokan keväällä mulla on tapana käydä mun ruotsinlukijoiden kanssa läpi “Hanna Graeffen kondomikoulu”. Kierrätän luokassa Tiia Aarnipuun ja Petja Aarnipuun Kondomikirjaa ja piirrän tikku-ukkoja tautien leviämisestä ja opetan oppilaat sanomaan ruotsiksi: Onko sulla kondomia vai haetaanko R-kioskilta? :)

Mulla on vielä miettimistä, saanko seksuaalikasvatuksen teemoja opetukseeni enemmän. Oppilaiden kielitaito ei ole useimmiten sillä tasolla, että teemoja voisi sen syvällisemmin käsitellä kohdekielellä. Kielikylpyoppilaita lukuunottamatta kielitaito ei vielä riitä.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Miten paljon yhdenvertaisuuskasvatus vaatii meiltä?

Ammattikasvattajiin kohdistuu välillä melkoisia odotuksia. Pitäisi olla todella monen eri osa-alueen erityisasiantuntija, kuitenkin samaan aikaan näiden tietojen ja taitojen hankkimiseen ja päivittämiseen ei ole resursseja; ei aikaa eikä rahaa. Mitä voimme siis vaatia itseltämme ja työtovereiltamme, mikä on riittävän hyvää? Yhdenvertainen seksuaalikasvatus ja yhdenvertaisuuden toteuttaminen lasten päivähoidossa ovat siitä ihania aihepiirejä, että alkuun pääseminen ei vaadi meiltä mitään ylimääräistä. Esimerkiksi lapsen ja hänen perheensä kohtaaminen ainutlaatuisina yksilöinä, olettamatta asioita heidän puolestaan, itse asiassa helpottaa työtämme, kunhan vain maltamme pysähtyä kuuntelemaan. Yhdenvertaisen seksuaalikasvatuksen tavoitteet limittäytyvät yhteen lasten osallisuuden, tunnetaitojen ynnä muiden monille jo tuttujen aihepiirien kanssa. Siitä on hyvä jatkaa askel kerrallaan eteenpäin. Ei tarvitse silmänräpäyksessä osata kaikkea, aito kiinnostus ja halu toimia lasten parhaaksi riittää.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Ajatuksia toisesta moduulista

Erityisesti minua herätteli dokumentti Yhden vertainen vanhuus ja Ville Valkeamäen luennot. Ainakin kasvattajen pitäisi katsoa ko. dokumentti. Se avartaa näkökulmaa seksuaalisuuteen ja seksuaalikasvatukseen. Tulen hyödyntämään dokumenttia omassa opetuksessani.

Ville Valkamäen luennoilta jäi erityisesti mieleen se, miten hitaasti lait ovat muuttuneet esim. homojen osalta. Vain heterous on ollut sallittua ja muut seksuaali-identiteetit ovat olleet sairauksia vielä 80-luvulla. Sekin, että transsukupuolinen on tarvinnut luvan kastraatiolautakunnalta sukupuolen korjausleikkaukseen. Nämä lakimuutokset ja sairausluokitukset ovat vieraita nykynuorille. Minusta sitä pitää heille avata, jotta historian kautta saadaan ymmärrykselle pohjaa lisää. Villen luentomateriaalin pohjalta voisi luoda historiallisen kertomuksen esim. homoseksuaalin elämästä. Kertomuksen avulla asiasta tulisi mieleenpainuva.

torstai 30. maaliskuuta 2017

Moduuli II: Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus

Koulutuksen toisessa moduulissa pohdittiin moninaisuuden tunnistamista ja sen merkitystä hyvinvoinnille ja yhteisön turvallisuudelle. Tärkeänä teemana oli myös sukupuolinormatiivisuuden tunnistaminen ja purkaminen sen merkitys turvallisuuden näkökulmasta.

Alla moduuliin liittyviä linkkejä ja aineistoja, joista voit käydä ammentamassa lisätietoa:

 Www-sivuja:
Suomalaisia tutkimuksia:
Tutkimuksia maailmalta:
Kirjallisuutta:
  • Saanko olla totta? Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus. Liisa Tuovinen, Olli Stålström, Jussi Nissinen, Jorma Hentilä. (Toim.) Gaudeamus 2011.
  • Trans – sukupuolen muunnelmia. Tiia Aarnipuu. 2008. Like-kustannus.
  • Nimestä minut tunnet. Juha Kilpiä. 2015. Aktuaali.

Kaunokirjallisuutta aiheesta:
  • Kesän jälkeen kaikki on toisin. Siri Kolu. 2016. Otava.
  • Middlesex. Jeffrey Eugenides. 2002. Farrar, Straus and Giroux.
 Muuta kevyempää aiheeseen liittyvää:

Kristiina/HY+